Olen herännyt vieraantumisen tunteeseen. Ikään kuin olisin jotenkin lipsunut elämään elämää, jossa en omasta halustani ole luopunut periaatteistani ja ajautunut urille, jotka eivät välttämättä johda kuin katkeraan ja ennenaikaiseen vanhuuteen.
Tämä tapahtuma, joka olen, on taas vuoden vanhempi. Niin voi sanoa, jos kokee asioiden mittaamisen vuosissa tarpeelliseksi. Tein tälle vuodelle uudenvuodenlupauksen, että tutkin positiivisen ajattelun mahdollisuuksia. Negatiivisista ominaisuuksistani saan kyllä palautetta ympäristöltäni, tällä hetkellä minua kiinnostaa se mitä on läsnä ja minkä pohjalta kuljen eteenpäin.
Olen kokenut elämän ihmeen ja joutunut sanattomaksi sen edessä. Varmasti jokin guru tai muu vastaava viisas ja valaistunut on antanut ohjeet miten tuntea ja toimia niin käydessä. Valitettavasti en ole lukenut tarpeeksi guruja tai ehkä olen lukenut heitä liikaa enää luottaakseni yhden ylivertaisuuteen.
Toivoin joskus, että maailmaan voisi tulla lisää oikeudenmukaisuutta ja aitoa välittämistä, jos vain toimisin itse esimerkillisesti niiden periaatteiden mukaan joita niin suuresti arvostin. Ajattelin naivisti, että voisin myös saada ne ihmiset ajattelemaan, jotka jostain syystä eivät ajattele.
Tämä vuosi on alkanut kummallisissa merkeissä. Toivottavasti olen ymmärtänyt oikein sen mitä minulle on tapahtumassa, sillä luulen että vaikken olekaan kuolemanvaarassa, tämä vuosi saattaa olla se jota myöhemmin muistelen elämäni taitekohtana ja henkeni saattaa tosiaan riippua niistä valinnoista, joita lähiaikoina teen.
Aika se vain on sulkenut minut tähän ikävän rajallisen nykyhetken karsinaan, jonka sisällä olisi selvittävä kaikesta siitä minkä koen tärkeäksi ja kaikesta siitä mitä minulta odotetaan. Kun asiat eivät ole kunnolla järjestyksessä, silloin eksyy. Kun ei tiedä mikä on tärkeää, ei voi tehdä mitään merkittävää, koska ei ymmärrä asioiden merkityksiä. Oman polun kulkeminen nihilismiä ja ahneiden persereikien juonia vastaan on erittäin tärkeää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment