Vihreä ja ylpeä siitä

Meitä ympäristöasioista huolestuneita kutsutaan yhteisellä nimellä "vihreät", paitsi niitä jotka toimivat muuttaakseen muidenkin kuin itsensä tuhoisaa käytöstä, heitä kutsutaan "kettutytöiksi". Monesti törmää varsinkin kaikkitietävien tekniikan alan ihmisten kanssa omituiseen asenteeseen, että vihreitä arvoja kannattava ei voi olla kykenevä myös järjelliseen ajatteluun. Itse uskoisin, että ympäristön ja ihmisen välisen riippuvuuden tiedostaminen on järkevimpiä asioita, joita ylipäätään voi ymmärtää. Me tarvitsemme luontoa, se ei tarvitse meitä.

Luonnollisuuteen vedotaan monesti kun tahdotaan demonisoida teknologiaa, kieltää joidenkin vähemmistöjen oikeus ihmisarvoiseen elämään, oikeuttaa joidenkin itsekäs ahneus, julistaa jotain uskontoa tai jotain uskontoa vastaan. Välillä tulee sellainen tunne, että sanalle luonto lastataan niin paljon merkityksiä, että ihmiset eivät enää välttämättä tiedä mitä sillä milloinkin tarkoitetaan. Pohjimmiltaan asia on yksinkertainen, tai niin olen aina luullut. Luonto on sitä mitä on ulkona. Ihmisen kädenjälki näkyy luonnossa, mutta siinä ei ole mitään erityisen luonnotonta. Täällä lännessä naureskellaan kiinalaisille oppikirjoille, joissa luonto kuvataan paikkana, jossa on patoja, teitä ja taloja. Ikään kuin ihmisen toimista syntyneet rakenteet olisivat jotain muuta kuin yhden eläimen vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa. Kiinalaiset ajattelevat asiat siinä mielessä järkevämmin.

Ei ole olemassa mitään sellaista luonnontilaa, joka olisi ehdottoman paraiisimainen ja harmoninen olotila. Luonto kuhisee elämää, joka olosuhteiden pakosta päätyy tasapainotilaan sen kanssa. Ihminen on lajina kyennyt voittamaan tämän pakon ja monessa asiassa sanoutunut irti luonnosta. Olemme kuin opiskelemaan lähtenyt hulttio, joka ei käy koskaan kotona, mutta muistaa pyytää rahaa kerran kuussa. Kuten useimmista teekkareista ja muista opiskelijanrentuista, meistäkin voi lajina tulla kypsä ja kunnollinen aikuinen, joka pitää huolen niistä, jotka mahdollistivat kehityksen.

Ylimielisyys ja turha ylpeys johtavat hyvin suurella todennäköisyydellä tuhoomme. Meidän on ymmärrettävä vastuumme ympäristöämme kohtaan.