Aaveita onko heitä

Lueskelin paranormaalin tutkimuksesta, mutta koska aihe on mitä on ei yleisin tarjonta ole varsinaisesti ihan sitä mitä tiedemaailma ymmärtää tutkimuksella. Enemmän on kyse näistä kauhunväristyksiä etsivistä roolipelikerhoista, kuten TAPS, jonka televisiosarja, olikohan jokin ghost hunters tai vastaava, pyäri hetken Suomessakin. Löysin heidän sivuiltaan referaatin mukatieteellisestä selityksestä siitä mitä aaveet ovat.

En edelleenkään aio ottaa vahvasti kantaa siihen onko kyseessä todellinen ilmiö vai jotain minkä me ihmiset kehittelemme keskenämme, kun emme välitä ottaa selvää tarkemmin mitä tapahtuu ja miksi. Koska tuntemani hipit ovat selittäneet minulle myös, että tietoisuutemme on energiaa ja että on tieteellinen tosiasia ettei energia katoa, ei myöskään tietoisuutemme katoa, vaan jää kuolemamme hetkellä pyörimään jonnekin sähkömagneettisena säteilynä.

Mutta kun asia ei vaan ole näin. Energia ei katoa, se on totta, mutta sen olomuoto ja järjestäytyminen muuttuu ihan jatkuvasti. Tietoisuutemme saattaa syntyä siitä kun energia ottaa muodon fyysisenä kehonamme, jonka toiminnasta tunteemme minuudesta ja tietoisuudesta on peräisin. Kuitnekin kun kuolemme tapa jolla energia on järjestäytynyt muuttuu radikaalisti, eikä sillä ole enää luultavasti mitään tekemistä sen olomuodon kanssa, jonka koemme itseksemme. Energia jatkaa kiertokulkuaan toki, siitä osa voi jopa siirtyä muodostamaan uuden ihmisen tai ihmisiä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa kuka Sinä olet. Homma on ehkä yksinkertaisempi ymmärtää veden kiertokulun kautta, vesi muodostaa 70% ihmisen kehosta ja ihminen erittää päivittäin virtsaa. Virtsa käsitellään vedenpuhdistamossa, lasketaan vesistöön ja juodaan uudestaan, mutta ei prosessissa mukana oleva vesi kanna mitään muistoa siitä kenen munuaisten läpi se on kulkenut.

Emme ole niin ihmeellisiä, että meidän käyttämämme energia jotenkin olisi velvoitettu muuttamaan omaa luonnettaan siksi, että me niin haluaisimme. Tässä vaiheessa on siis jo aika selvä, etten usko kuolemattomaan sieluun siinä mielessä, että kyseessä olisi jokin muuttumaton ja ikuinen minuus. Sen sijaan olen kyllä aika varma, että meissä on selvästi mitattava ja havaittava elämänenergia, joka jatkaa olemassaoloaan senkin jälkeen kun me olemme kuolleet.

Laatikon ulkopuolella

Etsin lukemista ihmisen evoluutiosta. Se miten me olemme kehittyneet sellaisiksi kuin olemme on melkoinen mysteeri, jonka selvittämiseen liittyy niin paljon arvuuttelua ja salapoliisityötä, että en ihmettele miksi sen tutkimiseen tarvitaan vuosia kestävät erikoistumisopinnot. Itse, sen perusteella mitä harrastuksen nimissä olen lukenut, luulen että me emme poikkea niin hirveästi muista eläimistä ruumiimme tai edes mielemme puolesta. Nykyinen vertaileva psykologia on päässyt tuloksiin, että tietoisuus voi hyvinkin olla yleisempää eliökunnassa kuin perinteisesti on ajateltu. Sen häivyttäminen tutkimustuloksista vuosisatojen ajan on ollut enemmän raamattuun perustuvan maailmankuvan todistamista kuin oikeaa tieteellistä tutkimusta.

Tieteellisen kielenkäytön leviäminen huuhaa-osastolle johtaa siihen että kun etsii oikeaa tutkimustietoa, kuukkeli kaivaa luettavaksi myös new age -tajunnanvirtaa. Viimeksi mainittu on toki helppolukuisempaa eikä välttämättä edes ihan täysin tuulesta temmattua kaikilta osiltaan, mutta todenpitävän asian erottaminen toiveajattelusta ja silkasta hölynpölystä on hankalaa ja yleensä myös mahdotonta. Iloinen sekameteli syntyy siitä, kun salaliittoteoreetikko toisensa jälkeen referoi toistensa tekstejä ja nykyään youtube-videoita ja samalla keksii omasta päästään lisää lennokkaita tarinoita hankalasta tähtilapsuudesta ja laatikkoon laitetuista ajatuksista.

Laatikon ulkopuolella ajattelu on suosikki höpölöpö-termini. Se on suoraan englannista käännetty ja käännöstyön ollessa yhtä lepsua kuin muukin aiheeseen liittyvä ajattelu, sen merkitys on muuttunut - jos mahdollista - entistäkin hämäräperäisemmäksi. Se laatikko, joka ajatuksiamme kahlitsee on monimutkainen asia jo valmiiksi. Se tarkoittaa niitä asioita, jotka muodostavan ajattelumme pohjan. Se on tunteemme identiteetistä, se on sisäistämämme normit ja yhteiskunta johon olemme sosiaalistuneet. Ajatuksien ulkopuolelle on hyvin vaikea päästä, se vaatisi irtaantumista itsestä ja asioiden tarkastelua ulkopuolisen silmin. Ei se ole sattumaa että epäkaupallinen taide, jonka motiivit ovat muualla kuin kukkaron lihottamisessa, syntyy usein hyvin epäsosiaalisten ihmisten yrityksestä rakentaa siltoja toisten ihmisten pariin.

Ihmiset tahtovat uskoa monenlaisia asioita. Itsekin uskon asioita, jotka eivät varmaankaan ole totta. Lievä alakuloisuus on ollut seuranani niin kauan kuin muistan, se on jostain syystä ollut aina oman tunnemaailmani pohjankangas, jonka päälle kaikki muu maalataan. Samasta syystä olen kai joskus hurahtanut kyseenalaistamaan valmiita vastauksia ja toisaalta etsimään vastauksia muualta. Ja vaikka tänäkin vuonna olen oppinut asioita, joita moni ei ehkä koskaan opi (tosin siksi etteivät vaivaudu opiskelemaan eikä muusta syystä), en ole yhtään valmiimpi maailmankuvani kanssa kuin muutkaan.
Nykyinen ostamisen ja myymisen maailma on melko varmasti matkalla kohti tuhoa. Hyveet ja viisaus eivät ketään kiinnosta ja tiedosta on tullut myös melko mitätöntä. Ihmiset kuuntelevat mieluummin guruja kuin ajattelevat omilla aivoillaan.

Ottakaa selvää laatikoistanne, rakkaat ihmiset ja miettikää mitä niihin haluatte laittaa. Aistit ja ajatukset eivät ole niin kiinteitä ja muuttumattomia, kuin yleensä kuvitellaan. Ja unohtakaa kaikki new age puppu ja menkää kirjastoon lukemaan historiaa.