Kohti uutta historiaa

Metahistory.org esittelee erään mahdollisen tavan naittaa myytit ja tiede keskenään, niin että ihmiskunnan taipumus laumahenkeen palvelisi koko planeetan etua.

Ruumiistairtautumisprojekti etenee aina hetkittäin. Toistaiseksi tosin se on aiheuttanut vain eläviä unia ja yhden mahdollisen henkikävelyn, joka loppui lyhyeen. Tähän vielä mainittakoon, etten tunnusta mitään uskoa tai käytä mitään kahvia vahvempaa psykoaktiivista ainetta.

Maailmankaikeuden salaisuuksien ja ihmeiden oppimiseen on monta työkalua. Havainnot ja matematiikka ovat hyviä, mutta ei pidä väheksyä omakohtaisen luonnonjärjestyksen kokemisen merkitystäkään, vaikka sitä ei voikaan opettaa tehokkaasti koulussa.

Raakaravinto ja ääriluomu

Viimeaikoina olen kiinnittänyt huomiota Amerikan ihmemaasta Suomeen kovaa kyytiä puskevaan ilmiöön, nimittäin raaka-ravinto ja "ääriluomuilu", joissa hylätään järjestelmällisesti kaikki virallinen ravitsemus- ja terveystieto. Tässä on tietysti sanottava, että ei hylkääminen ole aina välttämättä paha asia, esimerkiksi vitamiineja ja kasviksia pitäisi muutenkin syödä enemmän kuin päivittäiset saantisuositukset, jotka on laadittu minimin mukaan, minkä katsotaan ehkäisevän terveysongelmia ja siten säästävän yhteiskunnan rajallisia resursseja johonkin muuhun kuin elintason ja huonojen elämäntapojen sairastuttamien ihmisten hoitoon ja sairauspoissaolojen korvaamiseen.

Se mikä minua huolettaa on tähän samaiseen liikkeeseen liittyvä rokote ja hygieniakriittisyys. Liika on liikaa tietty asiassa kuin asiassa, mutta emme ele maailmassa jossa on yksi absoluuttinen ja oikea totuus ja kasa tarkoitushakuisia valheita. Hurmahenkiset youtube-saarnamiehet kertovat silmät kiiluen mafioista ja salaliitoista ja vaikka ties mistä. Nämä korkealla leijuvat elitistinuoret ovat jossain vaiheessa haukanneet väärää sientä, tai ainakin siltä vaikuttaa. Ei kai kukaan ole niin ääliö, että noudattaa valtion säännöksiä orjallisesti siksi että ne ovat olemassa. Oma ruokavalioni ja perheeni ruokavalio poikkeaa ja on poikennut jo kauan koulussa opetetusta lautasmallista. Syömme vähemmän lihaa ja enemmän kasviksia kuin suositus on, emmekä kaihda lisäravinteita tai kemiallisesti paranneltuja ravinnonlähteitäkään. Monet E-koodit, joita trendin mukaan pitää sokeasti pelätä, ovat vain lyhyempiä nimiä yhdisteille ja aineksille, joita luonnossakin esiintyy, esimerkiksi E210, natriumbentsoaatti, esiintyy luonnostaan mm. kotimaisissa marjoissa, joista nautittuna se luomu-uskonnon mukaan terveellistä kuin mikäkin.

Jotkin hipit, enkä tarkoita tällä kertaa sanalla mitään hyvää, väittävät kemiallisten lisäaineiden tarkoituksen olevan syövän lisääminen ihmisväestössä, jotta lääketeollisuus saa rahaa. Järjetön väite, syövän hoidon kustannukset ovat sen verran suuret, että jos pelkkää rahaa ajateltaisiin, syöpäpotilaille pitäisi jakaa syanidikapseleita, koska mikään lääkefirma ei niin paljon touhussa nettoa että hoidosta ja sairastamisesta syntyvät kulut tulisi katettua. Joku väitti, että saman salaliiton takia ainut toimiva syöpälääke eli kannabis pidetään laittomana. Bob Marley, joka poltteli huomattavat määrät kyseistä tavaraa, kuoli syöpään, jota ei uskonnollisista syistä antanut hoitaa.

Raakaravinto on toinen asia, joka on herättänyt ihan oikeaa kiinnostusta. Kypsentämätön ruoka maistuu lattealta minun suussani, mutta sen puolestapuhujilla on muutama aivan hyvä pointti. Raakaravinto, jos ei ole allerginen sen proteiineille, ei ole ainakaan sen takia pilalla, että prosessointi olisi hävittänyt siitä vitamiineja ja hivenaineita. Ihminen ei ole vielä lajina sopeutunut 10 000 vuotta sitten aloitettuun varmaan mutta yksipuoliseen kypsennettyyn ruokavalioon, kroppamme biologia on vielä hyvin lähellä trooppisen päiväeläimen säätöjä. Toisaalta esivanhemmillamme ei ollut käytössään mehulinkoja tai tehosekoittimia, joten ainut konsti saada ruuasta enemmän irti kuin hampailla ja ruoansulatuselimillä on mahdollista oli kypsentää ruoka. Tänäpäivänä on mahdollista pilkkoa ruoka valmiiksi hienonhienoksi mössöksi ja nauttia sen hajoamista ja imeytymistä tehostavia entsyymejä vaikka purkista.

Muuten pidän tätä(kin) muotivillitystä pohjimmiltaan elitistinuorten kuviokelluntana, mutta se johtuukin siitä että olen keskiluokkaistunut ja keski-ikäistyvä perheenisä, jota painavat aikuisten vastuut ja velvoitteet.

Epäluottamuslause

Ei ole viime aikoina ollut sellaista päivää, etteikö jossain päin sivistynyttä maailmaa paljastuisi korkean tason poliitikkojen korruptiota. Ei kai ole enää kellekään epäselvää, että kansainväliset suuryritykset ovat torpanneet ilmastosopimukset kauniiksi korulauseiksi planeettamme hautajaisiin.

Oma luottamukseni poliitikkoihin ja suuryritysten kykyyn toimia eettisesti on mennyt lopullisesti.

Mielessäni pyörii lainaus Antti Tuurilta:

"Ei ole typeryyttä elää elämäänsä valehtelematta ja varastamatta"

Emmekö me tavalliset ihmiset voisi edes yrittää tehdä jotain tämän hulluuden lopettamiseksi?

Tieto ja salaisuudet

Tässä maailmassa on paljon sellaista tietoa, jota ei ole tarkoitettu kaikille. On tietoa, joka on hankittava ymmärryksen kautta, koska sen selittäminen ilman että syntyisi vääriä johtopäätöksiä on mahdotonta.

Joskus tiedon luonne on sellainen, että se on parempi pitää salaisuutena kuin kertoa kaikille. Tuskin esimerkiksi maata kohden syöksyvästä pysäyttämättömästä asteroidista uutisoitaisiin kovin laajasti.

Julkisuudessa ministeri voi kärsiä valikoivasta muistinmenetyksestä kun laskeskellaan korruptiorahoja.

Yksityiset valheet voivat pehmentää todellisuuden kokemista.

Tiedon kanssa ei parane leikkiä, sehän vakava asia.

Vapaa ihminen

Eräässä blogissa, jota seuraan, mietittiin yleisluontoisesti valinnanvapautta ja sen rajoittamista. Itsekin olen samaa miettinyt. Koska tuntuu, että aina on ollut ihmisiä, jotka mielellään rajoittavat toisten ihmisten vapauksia, sillä perusteella etteivät ihmiset itse tiedä mikä on heidän parhaakseen. Taustalla on machiavelliläinen ajatus, että jos tarkoituksena on ihmisen hyvinvointi, kaikki keinot ovat sallittuja. Tottahan toki tupakoitsijat ja sohvaperunat ovat onnellisempia ja voivat paremmin, jos heidät pakkokeinoin tai hienovaraisin tönäisyin ohjataan oikeaksi katsottuun suuntaan.

Sille en pistä hanttiin, etteivätkö ihmiset voisi toimia oikeutetuiksi ja tarpeellisiksi katsomiensa asioiden puolesta. Itsekin teen sitä, vaikka se toisinaan tuntuu olevan taistelua tuulimyllyjä vastaan. Toisten ihmisten vapauteen puuttuminen taas on asia, jolle en ole juuri uhrannut ajatusta. Me kai kaikki toteutamme itseämme parhaaksi katsomallamme tavalla ympäristömme sanelemissa rajoissa. Jotkin asiat ovat pois suljettuja pelkästään siksi, että elämään kuuluu rajoituksia. Itse tahtoisin kiivetä joskus jollain kuuluisalla vuorella, mutta minua rajoittavat muun muassa rahan puute ja toistaiseksi olemattomat kiipeilytaidot.

Vapaa ihminen on henkilö, joka pystyy itse määräämään omasta kohtalostaan, silloinkin kun valitsee huonon tien tai vaikka tietoisen itsetuhon. Eräs vapauden mittari, jota olen taipuvainen käyttämään, on se miten paljon sääntöjä on toteltava ja miten paljon niitä voi itselleen asettaa. Täydellisessä maailmassa ulkoisia sääntöjä ei tarvittaisi, koska jokainen olisi ottanut henkilökohtaisesti vastuun siitä, että asiat tässä maailmassa toimivat parhain päin. Tuo vastuuhan on olemassa nykyäänkin, vaikka sitä eivät kannakaan yksilöt vaan yhteisöt.

Olemassaolomme on kuitenkin mysteeri, jonka avaimet ovat uskoakseni ihmisen sisäisessä maailmassa, jonka muodostavat äly ja intuitio yhdessä. Vaikka toimintaamme rajoittavat monet asiat, ei henkeämme sido samat rajoitukset. Vaikka ulkoisesti olisi rutiinien ja sääntöjen vanki, omassa sisäisessä maailmassa voi tutkia maailmankaikkeuden mysteerejä ja oppia ihmisenä olemisesta joka hetki uutta. Emme pysty hallitsemaan kaikkea, mutta voimme löytää oman paikkamme kokonaisuudessa. Emme pysty nykytilassamme juurikaan käsittämään maailmankaikkeutta ympärillämme, me olemme vain yksinkertaisesti liian rajoittuneita. Näistä rajoista voi kuitenkin yrittää tulla tietoiseksi ja pyrkiä keksimään uusia tapoja käsitteellistää ja ajatella maailmaa. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, matematiikka on yksi niistä harvoista tieteistä, jonka avulla tämä näkökulman laajentaminen on todella mahdollista.

Rajoittamalla elämäänsä siten, että opiskelee lisää siitä miten maailmankaikkeus toimii, saa itselleen vapauden, joka nousee yli maallisen ja materiaalisen vapauden. Tajuan suhtautuvani tieteeseen hyvin hengellisesti, mutta näin asia vain mielestäni on. Ymmärtäessään olemassaolon mysteerejä ihminen tulee osaksi jotain suurempaa. Mikäli pyrkimys ymmärrykseen kaiken lisäksi jättää jälkipolville jotain, mikä auttaa heitä eteenpäin kehityksessä lajina ja yksilöinä, on vastausten etsijä vapautunut paitsi maallisen mammonan kahleista, myös ajan ja kuoleman kynsistä.

Olemassaoloaan ei pitäisi tuhlata, sillä vain yksi hengenveto erottaa meidät olemattomuudesta.

Alalle sopimattoman opinto-oikeus

Insuliinisurmat, joiden retoriikan saneli pitkälti hysteriasta elävä keltainen lehdistö, ovat saaneet tämän maan ammattitaidottomat poliitikot taas varpailleen. Tänään uutisissa oli työryhmän ehdotus, jossa "alalle sopimattoman" opiskelijan opinto-oikeus voidaan peruuttaa. Millaisin kriteerein joku sopii jollekin alalle ja joku toinen taas ei? Millä tavalla alalle sopivuus korreloi tervejärkisyyden ja itsehillinän kanssa? Entä ne ihmiset, jotka työskentelevät jo aloille joille eivät sovellu? Entä ne, joilla ei ole koulutusta ollenkaan, pitäsikö heidät poimia takaisin koulun penkille, että saataisiin soveltuvuus testattua?

Entä jos insuliinisurmaaja olisi potkittu sairaanhoitajakoulusta ja hän olisi ryhtynyt vaikka bussikuskiksi. Myös siinä ammatissa hän olisi voinut pistää ihmisiä päiviltä, kun päässä olisi napsahtanut. Häiriintyneet ihmiset ovat ihan tavallisia ihmisiä, eikä sellaista seulaa oppilaitoksissa olekaan, joka näkee tulevaisuuteen tai ihmisen pään sisään. Häiriintynyt ihminen myös tekee häiriintyneitä tekoja, joista ei ole kukaan yksittäinen ihminen vastuussa eikä heidän tekemistensä vuoksi pidä hankaloittaa turhaan kaikkien elämää.

Pelko on huono motiivi.

Kuka opettaa lapsille miten eletään?

Tässä kahden viime päivän aikana olen miltei joutunut mopoauton ja pienen henkilöauton yliajamaksi. Molemmilla kerroilla ratin takana on keikkunut hiphop-tyyliin pukeutunut ylemmän keskiluokan poika.
Ajatus kääntyy väistämättä omiin lapsiin ja siihen miten heistä saisi kunnon ihmisiä, jotka eivät piittaamattomuudellaan vaaranna omaa tai toisten terveyttä ja henkeä. Sen sijaan että saarnaisin nykynuorten avuttomuudesta ja pullamössöilystä, syytän nykyaikuisia avuttomuudesta kasvattajina.

Lapset eivät opi yhteiskunnan pelisääntöjä toisiltaan, vaan meidän aikuisten on ne heille opetettava.

Olen nähnyt miten isä on antanut pojalleen ajo-opetusta, jotta hän Piliikkua liikenteessä turvallisesti uudella mopoautollaan. Joillekin opastus jää siihen, että hankitaan mopoauto kaupasta. Osaa vanhemmista kiinnostaa itseäänkin lähinnä keskikaljan juominen, ei ole ihme jos lapset eivät osaa elää ihmisiksi.

Autoilija, joka kaahaili liikenteessä, on saamassa teostaan seurauksia. Joku muukin oli soittanut poliisille hänen törttöilystään. Toivon sydämeni pohjasta, että poikaa rangaistaan kortin hyllyttämisellä ja suurimmilla mahdollisilla sakoilla, niin että ottaa opikseen ennen kuin tappaa jonkun törttöilyllään. Pidemmän päälle se saattaa olla jopa hyvin arvokas opetus, vaikka rangaistus olisikin ikävä.

Vanhempien on tuotettava lapsilleen myös pettymyksiä ja asettaa rajat joiden rikkomisella on seurauksia. En itsekään välitä ylhäältä sanelluista säännöistä ja asetuksista, mutta välitän siitä että ihmiset kunnioittavat toisiaan ja voivat liikkua turvallisesti paikasta toiseen pelkäämättä kaahareita, rosvoja ja muita häiriköitä.

Kulttuuri on kuollut

Toisinaan tuntuu, että nykyään kaiken arvo mitataan rahassa. Kaikki mitä on olemassa pitää voida myydä että sillä on jotain arvoa. Lahjakkaan taiteilijan tunnistaa siitä miten paljon rahaa hänellä on ja menestyksen varma merkki on muhkea pankkitili. Raha on hyödyllinen väline, itsekin pidän siitä että rahalla voi ostaa sellaisia asioita, joita tahdon. Käytän huomattavan osan budjetistani joka vuosi harrastuksiini, jotka edistävät terveyttäni ja hyvinvointiani. Rahassa on myös helppo mitata asioiden arvoa, jos johonkin voidaan laittaa hintalappu se voidaan yleensä käsittää alusta loppuun eikä siinä ole mitään haastavaa tai monimutkaista. Opiskeluaikana minä ja muutama toveri kehitimme vaihtoehtoisen arvonmittaus järjestelmän, jonka perusyksikkönä oli kantapaikkamme tuopin hinta. Järjestelmä toimi loistavasti esimerkiksi jos kurssikirja oli arvoltaan vaikka kymmenen tuoppia, sen ostamista kannatti harkita vakavasti, sillä kopiokonekortti, jolla oleelliset osat sai itselleen maksoi vain puolitoista tuoppia.

On kuitenkin asioita, joiden arvoa ei voi mitata rahassa tai tuopeissa. Mikä on ihmisen arvo? Onko mitään tuottamaton juoponrenttu yhtä arvokas kuin vaikkapa tuottelias ja äärimmäisen taitava tekniikan tohtori? Kuinka paljon maksaa rakkaus, enkä tarkoita liiketoimintaa yrittäjähenkisten naisten ja miesten kanssa, vaan sitä aitoa hullaannuttavaa tunnetta, joka syttyy miehen ja naisen tai miehen ja miehen tai naisen ja naisen välille ja saattaa kestää jopa läpi koko elämän. Paljonko maksaa yksi päivä tervettä elämää, jos on kuolettavasti sairas?

Missä ovat filosofit konjakkilaseineen kirjastoissa? Missä ovat ne mielipuolisen tervejärkiset ihmiset, joiden ajatukset painavat niin paljon, että taivuttavat todellisuutta ympärillään? Kenties on vielä toivoa, sillä olen tavannut myös idealistisia markkinaliberaaleja, jotka ovat heränneet huomaamaan, että jonain tulevista vuosineljänneksistä heidän vitaalistatuksensa kääntyy pysyvään laskusuhdanteeseen, vaikka sitä kuinka diskonttaisi. Silloin ei ole enää tärkeätä se mitä suuria suunnitelmia ihmisellä on ja mitä kaikkea hän tekee ollessaan Tärkeä ja Menestyvä. Sen sijaan suureksi kysymykseksi nousee se mitä jää jäljellä, kun bisnesmoguli viimein heittää lusikan nurkkaan. Millaisen perinnön hän jättää lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Millaista maailmaa hän oli rakentamassa. Kyynikko sanoo, ettei hyvinvointia riitä kaikille ja on turha edes yrittää. Näin on asia, jos jokaisen yksilön pitäisi saada kaikki materiaalinen hyvä mitä rahalla saa. Henkistä pääomaa kun voi köyhälläkin olla paljon, eikä hyvällä elämällä ja tavaran paljoudella ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Itse pidän tärkeimpänä sitä, että puitteet joissa me ihmiset elämäämme elämme ovat kunnossa. Ihmisten yhteinen vastuu toistensa ja ympäristönsä hyvinvoinnista ovat tärkeämpiä kuin mikään määrä urheiluautoja, kotiteattereita ja kalliita ulkomaisia viinoja.

Kouluissa opetetaan paljon hyödyllisiä käytännön taitoja, mutta hämäräperäinen ja näennäisesti mitään tuottamaton filosofia jää huomiotta, vaikka kaikki tiede kantaakin mukanaan filosofista historiaa, osassa tieteenaloista se tiedostetaan selvemmin kuin toisissa. Siitä huolimatta mikään koulutusohjelma tai oppiaste ei ilmoita tavoitteekseen filosofien kouluttamista. Minkään kurssin kuvauksessa ei lue, että tämän oppimäärän suoritettuaan opiskelija osaa vastata tyydyttävästi kysymykseen mikä tekee ihmisen elämästä arvokasta ja mikä meidän ihmisten osa on mittaamattoman suuressa ja välinpitämättömässä maailmankaikkeudessa. Päätä huimaavasta tiedon määrästä ja korkeatasoisesta opetuksesta huolimatta filosofeiksi edelleen synnytään ja me muut saamme tyytyä opettelemaan ulkoa johtopäätöksiä ja arovstuksia, jotka joku muu on tehnyt puolestamme. Joillekin se sopii, toisille ei.

Nyt on aika nousta koneen ääreltä ja tehdä jotain oikeasti.

Räjähdysmäinen muutos

Eksponentiaalisesta kasvusta puhutaan monessa yhteydessä, pyramidihuijarit käyttävät sitä uhrejaan sumuttaakseen ja joskus ihmispopulaation kasvuvauhtia kuvataan eksponentiaalista käyrää esittävillä kuvaajilla. Mooren lain mukainen prosessoritehon tuplaantuminen joka toinen vuosi on ollut käynnissä jo yli kolmekymmentä vuotta ja se on tuonut mukanaan kokonaan uuden tieteenalan, tietojen käsittelyn. Tämä on kuitenkin jo yleistietoa ja pikkuhiljaa siirtymässä historiankirjoihin, sillä nykyaikana perinteinen historiankirjotus on edelleen voimissaan, sillä liha-aivat eivät välttämättä ensimmäisenä poimi nykyään meneillään olevaa nopeaa muutosta.

Vielä 15-vuotta sitten ihmiskunnan teknologinen edistys oli muutaman avainhenkilön käsissä. Ihmiset joilla oli oikea sukutausta, oikea koulutus ja oikeat työkalut kykenivät tekemään uusia keksintöjä, jotka yleistyivät tai olivat yleistymättä. Nykypäivänä teknologia ja tieto on useampien ihmisten saatavilla ja tulevaisuudessa tiedonkäsittelytieteiden hedelmät alkanevat mahdollistaa myös myös sellaisen tiedon hyödyntämisen, joka ennen oli vain asiantuntijoiden hallussa. Ihmiskunnan älykkyys on kasvamassa, vaikka akateemiset fossiilit, jotka eivät tahdo luopua asemastaan tiedon portinvartijoina, eivät suostu myöntämään sitä. Hyvin suuri osa ihmisistä on älykkäämpiä kuin kuvittelevat olevansa ja nykyään yhä useammalla on mahdollisuus kehittää tuota synnyinlahjana saatua älyä eteenpäin.

Populaaritieteen julkaisuja lukiessa törmää usein tutkijoiden kommenttiin "en olisi uskonut, että se tapahtuu näin nopeasti". Vaikka historiankirjoistakin on luettavissa, että tieteen ja teknologian kehitys, jonka voisi laskea alkaneen maanviljelyksestä 10 000 vuotta sitten, on kantanut nykyiset hedelmänsä viimeisen 300:n vuoden aikana ja maailmaa muuttanut tietotekniikka on viimeisen 30:n vuoden satoa. Maailma on muuttunut tunnistamattomaksi nykyisen aikuissukupolven isovanhempien ajoista ja muuttuu edelleen. Seuraava sukupolvi ihmettelee miten nykyinen pystyi elämään alkeellisissa oloissa, käytännössä ilman teknologiaa.

Jumalaa tuskin on olemassa, mitä sitten?

Otsikko tässä postissa on häpeämätöntä hakukoneosumien kalastelua, sillä minulla on tästä asiasta käytävään keskusteluun sanottavaa. Vapaa-ajattelijoiden bussinkylkikampanja on herättänyt kiinnostusta mediassa ja vapaa-ajattelijat ovat identifioineet itsensä uskonnottomiksi, mikä toimittajien käytössä muodostunee pian synonyymiksi ateistille. Meitä uskonnottomia on kuitenkin moneen lähtöön ja uskallan jopa väittää, että suurin osa meistä kuuluu muodollisesti vielä kirkkoon, vaikkei sen oppi tai käytönnöt millään muulla kuin kulttuuriperintöömme kuuluvin tavoin heidän elämässään näy.

Itse olen uskonnoton, olen ollut jo useita vuosia. Elän uskonnottomassa perheessä, kuitenkin yhteiskunnassa jossa uskonnollisuus on vallitsevaa. En ole astunut papin eteen mennessäni naimisiin tai lapsiani kastaakseni. Uskonnottomilla ei ole vastaavaa yhteisöä tai tarvetta järjestäytyä kuin uskonnollisilla. Meillä on maallinen organisaatio ja omat sosiaaliset verkostomme, jotka hoitavat niitä toimia joita kehittymättöminä aikoina hoisivat varakkaat kirkot omien tarkoitusperiensä vuoksi.

Vapaa-ajattelijat saavat minun puolestani olla hekin uskonnottomia, mutta sen verran mitä olen ollut heidän kanssaan tekemisissä, en välitä tulla itse millään tavalla vapaa-ajattelijoihin yhdistetyksi. Olkaa te, vapaa-ajattelijat, sekulaareja humanisteja se sopii akateemisiin ajatusleikkeihinne paremmin leimaksi. Minun elämässäni uskonnottomuus ei liity väittelyihin tai tutkintojen suorittamiseen. Se on osa maailmankuvani muodostavia rajoja.

En ole myöskään agnostikko, koska kysymys jumalten olemassaolosta ei ole minulle millään tasolla ajankohtainen tai tärkeä. Enemmän kyse on siitä, että perustan elämäni siihen mitä itse havaitsen ja koen ja omista kokemuksistani vetämiini johtopäätöksiin, enkä siihen että joku ihminen tai kirjoitus kertoo minulle mitä pitäisi havaita, tuntea, ajatella ja kokea.

Tahdon jatkossakin käyttää itsestäni neutraalia ilmaisua uskonnoton, tulematta yhdistetyksi järjestöön jonka toimintaa tai ajatusmaailmaa en jaa tai koe tarpeelliseksi.

Avoimien ovien päivä

Olen luonteeltani varautunut ja hieman sisäänpäinkääntynyt, tämä näkyy käytännössä vain siten, että minun tarvitsee toisinaan vetäytyä omaan rauhaani rentoutumaan. Olen kuitenkin avoin ihminen, olen tehnyt tietoisen päätöksen pyrkiä eroon aggressiivisista ajattelutavoista ja toisaalta pyrin tarttumaan tilaisuuksiin, jotka eteeni tulevat, etteivät ne menisi sivu suun.

Kuvaamani tapa elää ja olla on siinä mielessä hyvä, että analyyttisellä ajattelulla ja mielenharjoituksella karsii elämästään suhteellisen helposti energiasyöppöjä ja stressiä. Ongelma on enemmänkin siinä, että jos on aina avoin, ei voi välttämättä vaikuttaa siihen mitä milloinkin sisään tulee, ellei ole harjoittanut myös kieltäytymisen jaloa taitoa. Tänään viimeksi sain epämääräisen tarjouksen, jonka - itseni tuntien - melko varmasti otan myös vastaan.

Jokainen tilanne elämässä on kuitenkin mahdollisuus oppia ja kasvaa, jos osaa hyödyntää ne. Jatkuva analysointi ja tiedostaminen käy välillä raskaaksi, koska itselleen on oltava rehellinen ja kohdattava myös ne asiat, joista ei jostain syystä pidä.

Olen läytänyt kuitenkin tälle kokeilulle oppaan yllättävältä taholta. Etsin tässä yhtenä iltana kirjahyllystä ajanvietelukemista seuraavan päivän ruokia valmistellessani ja käteeni sattui Dalai Laman kirja "Avosydämin". Ostin kirjan hippiaatteen hurmassa alennuslaarista, mutta sain huomata, että se avautui paljon paremmin himpun kyynilliselle järkeistäjälle, joka olen nykyään. Suosittelen lukemista ihmisille, joita kiinnostaa saada tolkkua elämään.

Mediaselibaatti

Televisio-ohjelmia tehdään nykyään mielessä se yksi asia: mediaseksikkyys. Aiheet valitaan sen mukaan miten paljon tunnereaktioita ne herättävät ja parhaita mediatuotteita ovat sanavalinnan perusteella siis sellaiset, joita voisi melkein panna.

Sen jälkeen kun olin nähnyt sadannen "dokumentin" punkerosta, jota kärrätään kuorma-autolla sairaalaan tai luurangonlaihasta bulirektikosta, jolla on ihan tarpeeksi ongelmia ilman että minäkin niillä repostelen, päätin että nyt saa riittää. Elämäni on hyvää ja täyttä, vaikka siihen kuuluvat tietty omatkin ongelmani. Pystyn elämään omaa elämääni ilman että täytän pääni roskalla, joka ei liity omaan päivittäiseen elämääni millään tavalla.

Minun ei tarvitse määritellä itseäni eikä paikkaani maailmassa sen perusteella mitä televisiossa sanotaan, eikä tarvitse kenenkään muunkaan. Tieto on valtaa ja sillä joka hallitsee tietoa on valtaa hallita ihmisiä. Surullinen totuus on, että suurimman osan ihmisistä tärkein ja ainut tietolähde on televisio ja satunnaisesti tavatut iltahuutojen lööpit.

Jos ihmisen odotettavissa oleva elinikä on 77,5 vuotta, hänellä on käytössään 28 000 päivää. 23 vuotiaana päivistä on kulunut noin 8400, siihen mennessä useimmat ovat käyneet koulunsa jonkinlaiseen päätökseen ja se millaisille urille työelämä asettuu alkaa hahmottua. Jos ihminen on käyttänyt 4 tuntia päivässä television katseluun vaikkapa 2 vuotiaasta saakka, hän on katsonut televisiota 1280 päivää omasta ainutkertaisesta elämästään ja nukkunut 8 tunnin yöunilla noin 2560 päivää. Aikuisuuden minäkuva on muodostunut 5840 päivän aikana, josta 4,6 % on kulunut televisiota katsoessa ja todennäköisesti hyvin paljon suurempi osa miettiessä niitä asioita, joita televisiosta on nähnyt. Ainakin omien sukulaisteni, ystävieni ja tuttavieni keskuudessa televisio on ollut aina hyvin suosittu puheenaihe. Suositut televisiosarjat nivovat sukupolvia yhteen, ne ovat yhteinen kulttuurikokemus. 1969 ihmiset katsoivat televisiosta kuulentoa, 1989 katsottiin turtlesia. Itse ajattelin kuitenkin että olen nyt saanut tarpeekseni. Päätin aloittaa mediaselibaatin, jonka aikana televisio pysyy kiinni, ellei sieltä tule jotain mitä todella tahdon katsoa (käytännössä televisio on siis kiinni).

Mediaselibaatti on tuonut myönteisiä asioita elämääni. Asun siistimmässä kodissa ja päässäni pyörii enemmän omia ajatuksiani kuin aikoihin. Mukava elämä oli viedä minut mennessään ja aloin jo hetken kuvitella, etteivät ne kuuluisat miljoona kärpästä voi olla väärässä.

PS. Ruumiistairtautumisharjoitukset, joista lupasin raportoida, ovat tuottaneet tulosta: uneni ovat nykyään eloisampia kuin aikoihin ja aion seuraavaksi kokeilla unipäiväkirjaa, jos vaikka oppisin hallitsemaan uniani. Kukapa tietää millaisia aarteita kehon ja mielen järjestelmällinen harjoittaminen kätkeekään, ellei sitä itse kokeile.

OOBE

On kai olemassa jotain tieteellistä näyttöä siitä, että aivoissa voi syntyä oikeissa olosuhteissa harhoja, joissa henkilö kokee olevansa olemassa oman kehonsa ulkopuolella. Henkilökohtaiset anekdootit eivät kelpaa tieteellistä todistusta vaativalle ihmiselle todisteeksi jonkin ilmiön todellisuudesta. Se ettei Out Of Body Experienceä, eli OOBEa, voida todistaa tieteellisesti ei ole kuitenkaan ongelma, sillä ilmiö kuuluu henkimaailman piiriin, eikä tiede ota kantaa sen ilmiöihin.

Mystinen selitys kehosta irtautumisille on se että ihmisen energiajärjestelmä on joko luontaisesti tai harjoittelemalle kehittynyt tavallista voimakkaammaksi ja energiaa jää myös materiaalista korkeammissa ulottuvuuksissa seikkailemiseen. Astraalimatkailun edellytyksenä on pitkälle viety kehon ja mielen hallinta, molempien kykyjen kehittäminen on toki hyödyllistä muussakin kuin valaistumista ja henkistymistä tavoittelemassa mielessä.

Ohjeita löytyy netistä pilvin pimein. Tässä yksi "kuinka astraalimatkailla" opas. Kannattaa lukea kriittisin mielin, useimmat tuossa pdf-kirjasessa esitetyt rentoutus ja hengitysharjoitukset löytyvät muualtakin ja mielestäni kehosta irtautumista auttavat tekniikat ovat pitkälti samoja kuin itsesuggestiota käsittelevistä kirjoista luettavat transsityöskentelyohjeet. Itse olen käyttänyt rentoutus- ja mielentyhjennysharjoituksia hoitamaan nukahtamisvaikeuksiani. Oma elämäni on tällä hetkellä sellaista hullunmyllyä, että en pysty keräämään energiaa kuin hädin tuskin tässä materiaalisessa maailmassa toimimiseen, niin että korkeammat maailmat jäävät tutkimatta toistaiseksi. Olen ollut kuitenkin huomaavinani, että vaikken muista uniani, piirrokset joita teen hereillä ollessani vastaavat jossain määrin mentaalisen ulottuvuuden kuvauksia. 

Olemassaolon henkiset ulottuvuudet ovat oman käsitykseni mukaan yhtä kuin mielikuvitus ja tietoisuuden tiedostamattomat esisanalliset ja sanattomat puolet. Matkustelu henkiulottuvuuksissa on tajunnan laajentamista ilman aineita ja mahdollisesti myös omien henkisten ominaisuuksien valjastamista päivätietoisuuden käyttöön. Mystiikkaan saattaa liittyä paljon totuutta, eikä sitä pidä aivan suoralta kädeltä tyrmätä. Esimerkiksi se ettei mystisestä elämänenergiasta ole tieteellisiä todisteita saattaa johtua enimmäkseen siitä, ettei tutkijoita kiinnosta ilmiön tutkiminen ja nekin joita se kiinnostaisi eivät tiedä mitä heidän olisi tutkittava. Henkimaailman ilmiöiden tuominen laboratorio-olosuhteisiin testattavaksi on hankalaa, vaikka esimerkiksi meditoivan ihmisen aivojen voidaan nykyään tutkia toiminnallisella magneettikuvauksella ja meditaation aiheuttamat fyysiset muutokset aivoissa ovat mitattavissa. Esimerkiksi astraalimatka on luonteeltaan henkilökohtainen ja tapahtuu matkailijan pään sisällä, minne tutkijat eivät toistaiseksi vielä näe.

Aion kokeilla kehittää keskittymis- ja transsikykyäni saadakseni aikaan tietoisen ruumiistairtautumiskokemuksen. Mielikuva- ja rentoutusharjoitukset eivät ole minulle tuikituntemattomia, koska olen kokeillut NLP- ja itsesuggestiomenetelmiä, jotka eivät juuri poikkea OOBE-harjoituksista muuten kuin intensiivisyytensä puolesta. Lisäksi olen harjoittanut zazen-meditaatiota enemmän tai vähemmän aktiivisesti 15 vuotta, keskittymiskykyni meditaatioharjoitukseen on keskimääräistä parempi, vaikka itse sanonkin. Mikäli onnistun kokeessani, raportoin siitä tässä blogissa.

Mediaseksiä

Erkki Tuomioja miettii blogissaan vasemmiston ja työväenliikkeen kannatuksen laskua otsikolla "mitä tehdä työväenliikkeen perillisille". Hän mainitsee huomion, että ne huono-osaiset, joilla olisi eniten voitettavaa poliittisessa pelissä, ovat samoja ihmisiä, jotka vähiten uskovat poliittiseen järjestelmään ja sen toimijoiden kiinnostukseen edistää muuta kuin omaa hyvinvointiaan.

Itse en ole poliittinen toimija, enkä osaa nimetä puoluetta jota kannatan (osaan kyllä nimetä useita joita en kannata). Ennen viimeisiä vaaleja olisin sanonut äänestäväni vihreitä, mutta sen puolueen linja ja äänestämäni ehdokkaan toiminta, ovat olleet suuri pettymys. Suurimmalle osalle meistä huono-osaisista reppanoista puolueet näyttäytyvät kankeina muinaismuistoina, joiden organisaatiossa ei ole sijaa uudistumiselle. Vanhat asemansa vakiinnuttaneet poliitikot keräävät valtaa ja vaurautta eläköityäkseen jonnekin kaukaiseen lämpimään maahan juomaan kallista vuosikertaviiniä sivistyneen ja ylhäisen tuttavapiirin kesken. Minusta kaiken tarpeellisen poliittisesti aktiivisista suomalaisista kertoo se, että Timo Soinin kaltaiset muutaman kerran vuodessa nokkeluuksia toimittajille laukovat syöttiläät ja populistit ovat tämän kansan käsitys aidosta vaihtoehdosta. Perussuomalaiset ovat kieltämättä erilainen puolue, mutta ajamansa arvot eivät ole millään tavalla tekemisissä sen maailman kanssa, jossa nykyään eletään. He, kuten moni suurempikin puolue, elävät muutosvastarinnasta ja halusta kääntää kelloa vuosikymmenillä taaksepäin, vaikka se tervettä järkeä uhmaisikin.

Vihreä litto sitten, voi pitäisikö edes aloittaa! Kauas on menty Kalle Könkkölän ajoista. Nykyiset puku päällä liihottavat ei-oikein-mitään-aatetta edustavat hallituksenkipeät jeesmiehet ja -naiset eivät eroa suuremmista puoluista mitenkään. Jos he jotain etäisesti ekologista esittävätkin, on kyse jostain samanlaisesta fiaskosta kuin yksityisautoilun verottaminen käytön mukaan, mikä väistämättä tarkoittaa että maaseudulla haja-asutusalueilla työskenteleviä ihmisiä rangaistaan siitä, että koko maa ei ole vielä kompaktia asfaltin ja betonin muodostamaa urbaania helvettiä. Mikäli tahtoisivat tehdä kaupunkikeskeisiä uudistuksia, niin tiivistäisivät kaupunkiasumista vaatimalla tehokkaampaa joukkoliikennettä, palveluiden tasaista jakamista kaupunginosien välillä ynnä yleistä kaupunkiasumisen tiivistämistä ja taloudellistamista. Välillä ihmettelen, että kuka noita edes äänestää. Porvareilla on omat puolueensa kuten Keskusta, Kokoomus ja SDP ja 1960-luvun retoriikalla leukansa lämmittäville SKP ja Vasemmistoliitto, josta viimeksi mainittu kärsii jonkinlaista identiteettikriisiä osan odottaessa sähkettä Leningradista ja osan lähennellessä länsimedian seksikkäinä pitäviä asenteita ja ajatuksia.

Välillä mietin, että pitäisikö sitä ryhtyä samalla tavalla erikoiseksi erakoksi kuin Pentti Linkola, mutta sitten muistan että Linkola on oikeastaan menneen maailman retoriikkaa kaipaavien nostalgisten romantikkojen ikoni, eikä se tie johda minnekään. Lähtisin itse politiikkaan, ellen tuntisi että yrityskin on tuhoon tuomittu. En ole hyvä väittelemään, eikä minulla ole aseita lobbaamista vastaan. Minä haluan vain leipää pöytään, koulutuksen ja terveydenhoidon lapsilleni ja mielekästä työtä tehtäväkseni. Sen lisäksi tahdon elää vakaassa, puhtaassa ja oikeudenmukaisessa maailmassa.

Ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, sillä jos olisi ei olisi enää ongelmia. Suurin ongelma on, se ettei yhteiskunnassa päätöksiä tehdä sen perusteella mitä pitäisi tehdä, vaan sen perusteella mitä vallassa olevat vallanhaluiset ihmiset tahtovat. Berlusconi on Euroopan politiikan mauttomin ja räikein nykykapitalismin keulakuva, mutta hän ei ole ainutlaatuinen. Italian mafioso on vain onnistunut siinä mitä moni kotimainenkin ahne sika märissä unissaan haaveilee.

21.12. 2012 ja muuta uskomatonta

Otsikossa on mainittu mystinen päivämäärä, johon törmää tuon tuosta. Se on kuulemma päivämäärä, jona maan akselin kallistumasta johtuva prekessiovuosi, maailman aikakausi, päättyy ja uusi alkaa. Tämä on kuulemma ennustettu muinaisen kadonneen korkeakulttuurin ennustuksissa, joista on enää jäljellä rippeitä saduissa, tarinoissa ja uskontojen myyteissä. Tietoa pitäneet "vihityt" ovat pitäneet menneen maailman salaisuudet itsellään ja varjelleet tarkoin avaimia muinaisen maailman salaisuuksiin.

Keskiajan alkemistit kuvailivat prosessia, joka johtaa uuden ihmiskunnan syntymiseen. Tämä ajatus on teosofiassa ja ymmärtääkseni myös antroposofiassa. Teorioita ja taruja eivät tue todisteet eikä tieteellinen metodi. Pohdintoja aiheesta on silti useita ja asian mystisyyttä lisää se, että selvännäkijät ovat eräs tiedonlähde.

Maailmankausiajattelu on rakas monelle newagerille, mutta kaikki asiaa vakavissaan miettivät eivät tule new age liikkeestä tai ole välttämättä edes kovin kummoisia hihhuleita. Uskomus on, että nyt loppumaisillaan olevan maailmankauden viimemetreillä ihmiskunnan kehitys ottaa loppukirin kohti uutta uljasta maailmanaikaa ja vanha tieto alkaa taas nousta pintaan.

Moni joka näitä asioita on tutkinut ei puhu uskomuksistaan ja tutkimuksistaan julkisesti kuin vihjaillen ja kautta rantojen kierrellen. Ehkä se liittyy vanhaan perinteeseen, jossa tietoon vihkiytyneet pitävät tiedon itsellään ja ne jotka eivät kuulu "sisäpiiriin" saavat itse etsiä vastaukset kysymyksiinsä, jos sellaisia mielivät koskaan saada. Kaiken kaikkiaan tämä muistuttaa minua jonkinlaisesta älypelistä, jossa lopputulosta ei voi arvata ennalta kun alkaa asioihin pureutua. Pelistä siksi, että minusta tuntuu toisinaan että slaaperäisyys on ainakin osittain vain leikkiä. Selvää on tietysti, että mystisimmistä uskomuksistaan ihmiset eivät juuri halua puhua, etteivät saisi hullun leimaa otsaansa.

Vaihtoehtoinen historiankirjoitus haastaa tieteellisenä totuutena pidetyn ja painelee kristallitekniikoineen ja uponneine mantereineen kauas utopistisiin sfääreihin, missä juuri mikään ei ole varmaa.

Löysin aimo läjän linkkejä aiheisiin, mutta en millään ehdi niitä nyt käymään läpi. Osa asioista on minulle tuttuja, osa uusia. Kokoavaa linkkisivua ei ole, joten päätin nyt tehdä sellaisen, vaikka en tämän aihepiirin asioista välttämättä muuten bloggaisikaan.

http://einhornpress.com/telescope.aspx

http://miguelgoitizolo.blogspot.com/2008/02/hindu-doctrine-of-cosmic-cycles.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Hamlet's_Mill

http://images.google.fi/images?gbv=2&hl=fi&ei=0j7kSdDNIpKSsAaQlJSkCw&sa=X&oi=spell&resnum=0&ct=result&cd=1&q=lascaux&spell=1

http://www.world-mysteries.com/mpl_6.htm

http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/1768109.stm

http://en.wikipedia.org/wiki/Baghdad_Battery

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=mahabharata+nuclear+war&meta=&aq=3&oq=mahabharata+

http://www.teosofia.net/teos/SO/SO2-301-402.htm

http://www.aarremaanalla.com/

http://www.apokryfikirjat.com/eenok1.htm

Anteeksi, nyt en kyllä ymmärrä

Miksi helvetissä ne tunkevat lasia kanaan?

Jos tämä on taas joku eläinaktivistien älytön tempaus, alan ihmisaktivistiksi tästä päivästä.

Kuin sormi joka osoittaa kuuta

Kun ajattelen elämääni tähän saakka, minusta tuntuu että olen koko ikäni etsinyt jotain määrittelemätöntä. Välillä tuntuu, että olen löytänyt jotain mikä täyttää tyhjän tunteen sydänalassani, mutta yleensä todellisuus on kuitenkin toinen. Mikään ihmisten tekemä ei yllä täydellisyyteen, eikä parhainkaan rakenne saavuta harmoniaa.

Ihmisten maailma on liian pitkälle vietyjen tai liian suoraviivaisten johtopäätösten sillisalaatti, jossa totuudenjulistajia on kuin Lopella perunoita. Kuitenkin kaikkia kokeilemiani uskonnollisia, vastakulttuurisia, poliittisia ja tieteellisiä maailmankatsomuksia yhdistää jokin etsintäni kannalta keskeinen. Ne ovat kuin kung fu sanonnan sormi, joka osoittaa kuuta. Taivaallinen loisto odottaa löytäjäänsä, jos sitä osaa vain etsiä. Kirjaimellisesti tulkittuna täydellisyys on yhtä kaukainen asia kuin kuu on sitä katselevalle ihmiselle. Silti välimatkasta huolimatta kauneudesta ja täydellisyyden aavistuksesta voi nauttia, vaikka keinot sen saavuttamiseen puuttuisivat.

Yhden asian olen löytänyt etsiessäni: Olen löytänyt yksinäisyyden. Mitä pidemmälle kuljen omaa polkuani, sitä kauemmas se vie minut toisten kulkemista. Tämän asian hyväksyminen on ollut vaikeaa, eikä se ole täysin vielä onnistunut. Toisinaan näen mitättömistä ja epätäydellisistä asioista nauttivia ihmisiä ja mietin kuka tässä lopulta on se hullumpi.

Ilmastolaki, nyt?

Osallistuin tänään ilmastolaki -kampanjaan, jossa ympäristöasioista huolestuneet kansalaiset yrittävät masinoida Suomeenkin lain, joka sitouttaisi valtiovallan vähentämään Suomen kasvihuonekaasupäästöjä, edes sen verran että alimitoitetut teollisuuden ja pääoman sanelemat tavoitteet saavutettaisiin hamassa tulevaisuudessa.

Kojua pitävät ympäristöaktivistit olivat niitä toiveikkaita nuoria, joiden käsitys asioihin vaikuttamisesta on nimikirjoitusten kerääminen räntäsateessa ja 1960-luvun partaradikaalien ajatusten uudelleenlämmittäminen. Älkää ymmärtäkö väärin, he tekevät enemmän kuin keskiverto sohvaperunat, koska he tuovat asiat ihmisten tietoisuuteen.

Keskustelin hetken pienen aktivistien, nuorten ja pitkän linjan veteraanien kanssa. Huomasin, että yhdessä asiassa olemme vahvasti eri mieltä. Siinä missä ekosoturit olivat sitä mieltä, että teknologia on syypää nykyisiin ongelmiin ja kaikkineen pahuutta tulvillaan, itse näen asian siten, että teknologia ja tiede ovat ainoa realistinen tie ulos tästä suosta, joka tunnetaan pian maailmanlaajuisena ympäristökatastrofina, jonka rinnalla talouden ongelmat näyttävät naurettavilta.

Teknologioita, joilla on mahdollista muokata maailmaa ovat mm. ydinvoima, puolijohdevalaisimet ja biokaasun talteenotto. Nämä ovat nopeita keinoja, jotka saadaan käyttöön muutamissa vuosissa. Niillä voidaan pelata lisäaikaa, jonka turvin kehittää uusia ratkaisuja. Ongelma ei ole pelkästään energiantuotannossa, vaan vikaa on myös yhteiskunnassa, jossa tuotetaan valtavat määrät turhuutta lähinnä talouden vaatimukset huomioon ottaen.

Mauri Pekkarinen kertoi muutama päivä sitten uutisten haastattelussa, ettei Suomella ole varaa olla ympäristöasioissa edelläkävijä. Ilmeisesti tälle maalle riittää kun hiihdetään muiden perässä ja tehdään vähin mahdollinen, jotta sopimusten kirjain tulee täytettyä ja kansainvälinen maine säilyy. Tällainen ajattelutapa ei varmasti rajoitu vain yhteen näkyvästi esillä olevaan eturivin poliitikkoon, vaan liittyy laajemminkin ilmiöön jota harhaanjohtavasti kutsutaan "reaalipoliitikaksi". Ihmiset eivät tiedä paremmasta, kukaan ei tarjoa uskottavaa vaihtoehtoa, joten he uskovat kaiken mitä televisiossa sanotaan, vaikka tutkittu tieto olisi mitä.

Onko meillä muka varaa olla olematta edelläkävijä ympäristöasioissa? Minulla on lapsia ja suoraan sanottuna minua toisinaan pelottaa se millaisen perinnön olemme heille jättämässä. Voiko tässä enää pieni ihminen muuta tehdä kuin aktivoitua itse ajamaan tärkeiksi kokemiaan asioita, sillä ei sitä kukaan muukaan tee puolestani.

Ei sympatiaa paholaiselle

Helsingissä osoitettiin mieltä Israelin puolesta. Se että meneillään on palestiinalaisten ajaminen kodeistaan ja sotatoimien suorittaminen siviiliväestöä kohtaan, vastoin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, ei merkitse mitään niille, joille raamatun sana on ainut tarvittava perustelu.

Nykypäivän Israel, ei ole se siunattu valtakunta, josta olette lukeneet satuja. Se on valtio, joka murhaa naisia ja lapsia laajentaakseen alueitaan. Murhaaminen ei ole varmasti se päämäärä, johon pyritään, mutta se on keino, joka ollaan valmiita hyväksymään jonkun taloudellisen ja poliittisen päämäärän saavuttamiseksi.