Hyvyyden kaipuu

Heräsin tänään huomaamaan, että olen matkalla kohti epäonnistumista elämässäni. Vellon kokemissani vääryyksissä ja annan vihollisteni hallita elämääni. Tässä maailmassa tapahtuu tälläkin hetkellä käsittämättömiä julmuuksia, koska silkan pahuuden ja typeryyden annetaan vallita. Niin ei ole kuitenkaan pakko olla. Kyky tehdä hyvää on yhtä lailla omissa käsissämme kuin luontainen taipumuksemme pahuuteen ja julmuuteen.

En ole tullut uskoon, sillä minun maailmankuvassani uskonnoilla ja hyvyydellä on hyvin vähän tekemistä keskenään. Uskontojen tapa toimia on pahuuden tapa. Ihmisten on löydettävä kyky ja halu hyvyyteen itsestään, eikä sitä voi kirjoilla kenenkään päähän hakata.

Minä olen ollut eksyksissä, mutta nyt minusta tuntuu, että olen taas löytäynyt tien, jolta aikanaan eksyin. Maailmassa on pahuutta edelleen, mutta voin ainakin yrittää olla omalta kohdaltani sitä lisäämättä. Tahdon rauhaa ja harmoniaa. Elämän ja kuoleman tasapainoa, niin että voin taas nauttia jokaisesta elämän henkäyksestä, joka kulkee lävitseni. Jokainen hetki on mahdollisuus tehdä hyvää jollekin, jos ei muille niin itselleen.