Avoimien ovien päivä

Olen luonteeltani varautunut ja hieman sisäänpäinkääntynyt, tämä näkyy käytännössä vain siten, että minun tarvitsee toisinaan vetäytyä omaan rauhaani rentoutumaan. Olen kuitenkin avoin ihminen, olen tehnyt tietoisen päätöksen pyrkiä eroon aggressiivisista ajattelutavoista ja toisaalta pyrin tarttumaan tilaisuuksiin, jotka eteeni tulevat, etteivät ne menisi sivu suun.

Kuvaamani tapa elää ja olla on siinä mielessä hyvä, että analyyttisellä ajattelulla ja mielenharjoituksella karsii elämästään suhteellisen helposti energiasyöppöjä ja stressiä. Ongelma on enemmänkin siinä, että jos on aina avoin, ei voi välttämättä vaikuttaa siihen mitä milloinkin sisään tulee, ellei ole harjoittanut myös kieltäytymisen jaloa taitoa. Tänään viimeksi sain epämääräisen tarjouksen, jonka - itseni tuntien - melko varmasti otan myös vastaan.

Jokainen tilanne elämässä on kuitenkin mahdollisuus oppia ja kasvaa, jos osaa hyödyntää ne. Jatkuva analysointi ja tiedostaminen käy välillä raskaaksi, koska itselleen on oltava rehellinen ja kohdattava myös ne asiat, joista ei jostain syystä pidä.

Olen läytänyt kuitenkin tälle kokeilulle oppaan yllättävältä taholta. Etsin tässä yhtenä iltana kirjahyllystä ajanvietelukemista seuraavan päivän ruokia valmistellessani ja käteeni sattui Dalai Laman kirja "Avosydämin". Ostin kirjan hippiaatteen hurmassa alennuslaarista, mutta sain huomata, että se avautui paljon paremmin himpun kyynilliselle järkeistäjälle, joka olen nykyään. Suosittelen lukemista ihmisille, joita kiinnostaa saada tolkkua elämään.

Mediaselibaatti

Televisio-ohjelmia tehdään nykyään mielessä se yksi asia: mediaseksikkyys. Aiheet valitaan sen mukaan miten paljon tunnereaktioita ne herättävät ja parhaita mediatuotteita ovat sanavalinnan perusteella siis sellaiset, joita voisi melkein panna.

Sen jälkeen kun olin nähnyt sadannen "dokumentin" punkerosta, jota kärrätään kuorma-autolla sairaalaan tai luurangonlaihasta bulirektikosta, jolla on ihan tarpeeksi ongelmia ilman että minäkin niillä repostelen, päätin että nyt saa riittää. Elämäni on hyvää ja täyttä, vaikka siihen kuuluvat tietty omatkin ongelmani. Pystyn elämään omaa elämääni ilman että täytän pääni roskalla, joka ei liity omaan päivittäiseen elämääni millään tavalla.

Minun ei tarvitse määritellä itseäni eikä paikkaani maailmassa sen perusteella mitä televisiossa sanotaan, eikä tarvitse kenenkään muunkaan. Tieto on valtaa ja sillä joka hallitsee tietoa on valtaa hallita ihmisiä. Surullinen totuus on, että suurimman osan ihmisistä tärkein ja ainut tietolähde on televisio ja satunnaisesti tavatut iltahuutojen lööpit.

Jos ihmisen odotettavissa oleva elinikä on 77,5 vuotta, hänellä on käytössään 28 000 päivää. 23 vuotiaana päivistä on kulunut noin 8400, siihen mennessä useimmat ovat käyneet koulunsa jonkinlaiseen päätökseen ja se millaisille urille työelämä asettuu alkaa hahmottua. Jos ihminen on käyttänyt 4 tuntia päivässä television katseluun vaikkapa 2 vuotiaasta saakka, hän on katsonut televisiota 1280 päivää omasta ainutkertaisesta elämästään ja nukkunut 8 tunnin yöunilla noin 2560 päivää. Aikuisuuden minäkuva on muodostunut 5840 päivän aikana, josta 4,6 % on kulunut televisiota katsoessa ja todennäköisesti hyvin paljon suurempi osa miettiessä niitä asioita, joita televisiosta on nähnyt. Ainakin omien sukulaisteni, ystävieni ja tuttavieni keskuudessa televisio on ollut aina hyvin suosittu puheenaihe. Suositut televisiosarjat nivovat sukupolvia yhteen, ne ovat yhteinen kulttuurikokemus. 1969 ihmiset katsoivat televisiosta kuulentoa, 1989 katsottiin turtlesia. Itse ajattelin kuitenkin että olen nyt saanut tarpeekseni. Päätin aloittaa mediaselibaatin, jonka aikana televisio pysyy kiinni, ellei sieltä tule jotain mitä todella tahdon katsoa (käytännössä televisio on siis kiinni).

Mediaselibaatti on tuonut myönteisiä asioita elämääni. Asun siistimmässä kodissa ja päässäni pyörii enemmän omia ajatuksiani kuin aikoihin. Mukava elämä oli viedä minut mennessään ja aloin jo hetken kuvitella, etteivät ne kuuluisat miljoona kärpästä voi olla väärässä.

PS. Ruumiistairtautumisharjoitukset, joista lupasin raportoida, ovat tuottaneet tulosta: uneni ovat nykyään eloisampia kuin aikoihin ja aion seuraavaksi kokeilla unipäiväkirjaa, jos vaikka oppisin hallitsemaan uniani. Kukapa tietää millaisia aarteita kehon ja mielen järjestelmällinen harjoittaminen kätkeekään, ellei sitä itse kokeile.