Viisi dhyanibuddhaa

http://www.nic.fi/~sherab/dhyani.htm

Tämä blogimerkintä on linkkimuistio itselleni. Olen jostain kumman syystä taas innostunut joogasta, meditaatiosta ja idän ihmeistä. Minulle ei ole oikein koskaan gurujen seuraaminen ollut luontevaa. Minulla on ollut opettajia, ei tosin henkisiä opettajia, vaikka buddhalaisuus on ollut vahvasti läsnä aasialaisten kamppailulajimestareitteni maailmankuvassa ja joskus jopa puheissa ja opetuksissa.
Joku voisi sanoa, että myös raamatussa ja länsimaisessa kirkkoperinteessä opetetaan myötätuntoa ja kehittymistä ihmisenä, mikä on varmasti totta. Kirkko on kuitenkin minusta hyvin maallistunut instituutio, joka ei anna minulle sitä mitä kaipaan. Tahtoisin ymmärtää elämää ja sen mysteereitä itselähtöisen oivaltamisen kautta, enkä siten että joku kertoo minulle mitä pitäisi havaita ja mitä pitäisi ajatella.

Dalai Laman kirjoitukset ovat alkaneet aueta minulle. Siinä vasta on viisas mies, joka ei turhaan uskontojen ja tyhjien opinkappaleiden perään huutele.

Emme ole enää kuolemattomia

Kuulin tänään ystävän kuolemasta. Hänen kanssaan toilailimme nuorina, kun maailma oli avoin ja me täynnä toiveita. Hänen elämänsä katkesi ennenaikaisesti ja maailmasta poistui nuori mies, joka oli täynnä elämäniloa.

Itseä ravistelee elämän hauraus. Aikoinaan uskoimme olevamme kuolemattomia, mutta se taika on haihtunut. Lepää rauhassa, Henri. Muistosi elää.