Tällä kohtaa vuodenkiertoa perhettäni vaivaavat taas vatsataudit. Olen yrittänyt jo jonkin aikaa etsiä tapoja ennaltaehkäistä niitä. Maitohappobakteerit, mustikat, kamomillatee, inkivääri ja chili tuntuvat toimivan, mutta niitä ei ole koko ajan saatavilla ja ne eivät ole mitään ihmelääkkeitä. Mummo suositteli vahvaa teetä vatsavaivoihin, mutta se ei ole tuntunut meillä toimivan. Ehkäpä meidän teemme on erilaista kuin se mitä rajan takana Karjalassa keiteltiin?
Vatsatauteja tuntuu esiintyvän näin syksyisin, kun on vielä plusasteita ja paljon kosteutta. Tauti iskee varsinkin lapsiin. Epäilen että joka puolella olevat lämpimät seisovat vesilammikot ovat ihanteellisia taudinaiheuttjien sikiämiselle ja että pienet ihmiset tonkivat ja leikkivät niissä estottomasti, tauteja pelkäämättä. Niin tai näin, kun huolehtii vatsatautiaikaan hygieniasta erityisen tarkasti ja pesee käsiä pesemästä päästyäänkin.
Silti välillä pöpö pääsee iskemään. Tällä kertaa minulla on vakaa aikomus litkiä keitteitä ja muita mahdollisia luonnonlääkkeitä ja elleivät nekään auta, arsenaalissa on vielä teollisia lääkkeitä, jotka tehoavat varmasti, mutta ovat kuitenkin ruokottoman kalliita. Olen valmis kokeilemaan vaikka homeopatiaa, jos muu ei auta. Jostain syystä olen aina uskonut, että luonnosta löytyy kaikki mitä tarvitaan sairauksien parantamiseen. Luontoni on vain sen verran veltto ja laiska, ettei minulle ole koskaan syntynyt kunnon pakkomiellettä ottaa selvää miksi mikäkin toimii.
Tämä on jo toinen asia, olen lueskellut viimeaikoina Blavatskya, Castanedaa ja bhagavad gitaa (1905 suomennettua, ei hare krishna-kultin versiota, jonka luen vasta teokseen paremmin tutustuttani). Tällä hetkellä huomioni on kiinnittynyt mystikoiden väitteisiin historian pituudesta. Ehkä kirjoitan vielä joskus huomiotani asiasta. Yhtä hyvin voin jättää kirjoittamattakin, koska minun huomioni ovat melko ulkokohtaisia. Hauska kokemus oli Castanedan kirjan opetuksista näkemäni selkouni, jonka pääpiirteet katosivat päivätietoisuudestani hyvin nopeasti. Aika lailla samaa se uni kai oli kuin kirjakin, mutta koettuna eikä luettuna. Unennäkö on myös aihe, johon saatan vielä palata. Se on alkanut kiinnostaa minua taas, sillä edellisen kerran opin melko nopeasti muistamaan uneni ja jonkin verran hallitsemaan niitä. Taito katosi yhtä nopeasti, kun sen harjoittamisen lopetti.