Terveyttä ravinnosta

Löysin hauskan sivun, nimeltä argumentti.fi. Tuolla linkittämälläni sivulla on lueteltu erilaisten yrittien, mausteiden ja marjojen terveyttä edistäviä vaikutuksia. Sivustolla on kaikenlaista muutakin, mikä virkistää rationaaliseen ja tylsään ajatteluun tottunutta mieltä. Tieteen popularisointi ja uskontojen analysointi ovat aiheita, jotka kohtaavat oman kiinnostukseni kohteet.

Tällä kohtaa vuodenkiertoa perhettäni vaivaavat taas vatsataudit. Olen yrittänyt jo jonkin aikaa etsiä tapoja ennaltaehkäistä niitä. Maitohappobakteerit, mustikat, kamomillatee, inkivääri ja chili tuntuvat toimivan, mutta niitä ei ole koko ajan saatavilla ja ne eivät ole mitään ihmelääkkeitä. Mummo suositteli vahvaa teetä vatsavaivoihin, mutta se ei ole tuntunut meillä toimivan. Ehkäpä meidän teemme on erilaista kuin se mitä rajan takana Karjalassa keiteltiin?

Vatsatauteja tuntuu esiintyvän näin syksyisin, kun on vielä plusasteita ja paljon kosteutta. Tauti iskee varsinkin lapsiin. Epäilen että joka puolella olevat lämpimät seisovat vesilammikot ovat ihanteellisia taudinaiheuttjien sikiämiselle ja että pienet ihmiset tonkivat ja leikkivät niissä estottomasti, tauteja pelkäämättä. Niin tai näin, kun huolehtii vatsatautiaikaan hygieniasta erityisen tarkasti ja pesee käsiä pesemästä päästyäänkin.

Silti välillä pöpö pääsee iskemään. Tällä kertaa minulla on vakaa aikomus litkiä keitteitä ja muita mahdollisia luonnonlääkkeitä ja elleivät nekään auta, arsenaalissa on vielä teollisia lääkkeitä, jotka tehoavat varmasti, mutta ovat kuitenkin ruokottoman kalliita. Olen valmis kokeilemaan vaikka homeopatiaa, jos muu ei auta. Jostain syystä olen aina uskonut, että luonnosta löytyy kaikki mitä tarvitaan sairauksien parantamiseen. Luontoni on vain sen verran veltto ja laiska, ettei minulle ole koskaan syntynyt kunnon pakkomiellettä ottaa selvää miksi mikäkin toimii.

Tämä on jo toinen asia, olen lueskellut viimeaikoina Blavatskya, Castanedaa ja bhagavad gitaa (1905 suomennettua, ei hare krishna-kultin versiota, jonka luen vasta teokseen paremmin tutustuttani). Tällä hetkellä huomioni on kiinnittynyt mystikoiden väitteisiin historian pituudesta. Ehkä kirjoitan vielä joskus huomiotani asiasta. Yhtä hyvin voin jättää kirjoittamattakin, koska minun huomioni ovat melko ulkokohtaisia. Hauska kokemus oli Castanedan kirjan opetuksista näkemäni selkouni, jonka pääpiirteet katosivat päivätietoisuudestani hyvin nopeasti. Aika lailla samaa se uni kai oli kuin kirjakin, mutta koettuna eikä luettuna. Unennäkö on myös aihe, johon saatan vielä palata. Se on alkanut kiinnostaa minua taas, sillä edellisen kerran opin melko nopeasti muistamaan uneni ja jonkin verran hallitsemaan niitä. Taito katosi yhtä nopeasti, kun sen harjoittamisen lopetti.

Suvaitse vaan

Olen päättänyt antaa myönteiselle ajattelulle mahdollisuuden, koska suoraan sanottuna pessimismi ja itsesääli eivät hyödytä ketään. Kun avautuu maailmankaikkeuden mahdollisuuksille, ongelmat eivät katoa, mutta sydän on vapaampi.

Tänään kohtasin ikävän piirteen itsessäni. Kun koen olevani uhattu, primitiivireaktiot ottavat kierroksia, ohittavat aivoni ja saavat minut pörhistämään turkkiani ja esittelemään hampaitani. Syynä oli muuan elämänkoululainen, jolla on pääaineena alkoholi ja sivuaineena kaikki hitaat ja nopeat, mitä laillisia ja laittomia teitä voi hankkia. Näin siis ainakin ensivaikutelmani mukaan.

Tahtoisin ehkä olla myötätuntoinen ja tehdä elämässäni vain vain hyviä asioita, mutta vain ehkä. Toisaalta tahtoisin antaa sisäiselle apinalleni vapaat kädet tehdä tuollaisille uhkaavasti käyttäytyville penteleille mitä sille mahtaa mieleen tulla.

On ikävä tunne, kun ruumis ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ylevät periaatteet ja jalot pyrkimykset huuhtoutuvat yhdessä adrenaliiniryöpyssä tiehensä. Toisaalta se on myös melko kiehtova tunne, joka houkuttelee antamaan periksi.

Silti elämäni olisi voinut mennä toisin ja saattaisin itse olla elämäntaidoiltani hyvin rajoittunut sekakäyttelijä, jonka elämä on todennäköisesti lyhyt ja ongelmien täyttämä. Ehkä sellaisen ihmisen kohdatessaan on parempi vain pysyä nahoissaan ja muistaa, ettei pelko ole syy antaa alkukantaisille reaktioille valtaa. Vasta aiheellinen pelko on hyvä syy.

Parempi on vain olla ajattelematta ihmisistä aina pahinta, sillä jokaisessa on jotain hyvää. Toiset vain näkevät enemmän vaivaa sen peittääkseen.

Pelottavin video ikinä!

Kaveri lähetti linkin videoon, joka oli otsikoitu: The Most Terrifying Video You'll Ever See. Kyse ei ole kauhupätkästä tai mistään välittömästi shokeeraavasta, vaan kylmänviileästi esitetystä kysymyksestä, onko meille tarpeeksi tuuria että voimme olla tekemättä mitään mahdollisesti aiheuttamamme ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Toki riskejä olemassaolomme jatkumiselle on muitakin, mutta tämä kysymys on tällä hetkellä kaikkien tietoisuudessa. Vaikka ratkaisun avaimet ovat suurten yritysten ja valtioiden käsissä, on ihmisten hyvä miettiä tätä asiaa ja ryhtyä toimeen, jos katsovat tarpeeksi. Sillä viime kädessä myös valtioiden ja suuryritysten on kuunneltava ihmisiä, vaikka kollektiivinen vaikuttaminen onkin huonossa huudossa nykyään. Jostain syystä vallalla on kuvitelma, että jokainen vastaa vain itsestään. Vaikka me ihmiset emme olekaan yhtä suurta perhettä keskenämme, ei se silti tarkoita sitä, etteikö kohtalomme olisi yhteinen ja sidoksissa siihen miten tätä planeettaa kohtelemme.

Ajatelkaa, sillä ajattelu kannattaa, varsinkin jos olette eri mieltä.