Jokainen ihminen on tähti

Tänään minulle tuli outo tunne kun istuin bussissa. Kaikki ihmiset alkoivat näyttää samalta, ikään kuin perusmalli olisi kaikilla sama ja piirteet olisi vain jotenkin valittu erottamaan yksilöt toisistaan. Samalla minut valtasi selittämätön tuttuuden tunne, ikään kuin olisin tuntenut jokaisen ihmisen joka bussissa istui, vaikka en tuntenut ketään nimeltä, enkä ollut mielestäni nähnyt ketään aiemmin. Omituista, että tämä tunne tuli ja meni juuri tänään, sillä aiemmin päivällä olin varma siitä, että oma kohtaloni on erillään kaikista muista kohtaloista, kuten kaikkien muiden kohtalot ovat erillään minun kohtalostani.

Minusta on hauska joskus leikitellä ajatuksella, että olemme täällä syystä ja että jossain tämän karkean materian sisällä sykkii ikuinen ja loistava sielu, joka on enemmän kuin materiaa, joka hajoaa ja katoaa. Toisaalta ei materiassakaan ole mitään vikaa. Materia josta kehomme muodostuvat syntyi mirjardeja vuosia sitten tähtien ydinreaktioiden lopputuotteena. Sama materia oli täällä kun maapallo muodostui ja sama materia on olemassa vielä senkin jälkeen kun maapallo on kauan sitten lakannut olemasta.

Atomit joista kehomme koostuvat ovat jatkuvassa liikkeessä. Aineenvaihdunta ja atomitason ilmiöt pitävät siitä huolen. Kun ihmisestä aika jättää, hänen kehossaan ei enää ole jäljellä yhden yhtä samaa atomia, joista hän muodostui syntyessään. Tämä hämärä maailma toimii tavalla, joka hämmentää minua. Ellei keho ole sama kuin syntyessä ja jos mielikin on eri, niin kuka ja mikä sitä oikeastaan on? Mikä on se joka pitää kehon ja mielen saman nahan sisällä silloinkin kun nahka vaihtuu? Tähänkin guruilla on vastauksia, mutta valitettavasti meidän on kaikkien ymmärrettävä asiat itse. Hännystelemällä ei käteen jää mitään. Sen sijaan, että olisi sokea hölmö, on myös tekopyhä hölmö.

Jokainen ihminen on tähti.