Meditaatio oli alkuun hankalaa. Oli vaikea vaimentaa ajatukset ja olla vain läsnä. Oli vaikea suhtautua harjoitukseen avoimin mielin ja vain kokea tila jossa olin ja toisaalta vain kokea omia sisäisiä kokemuksiani. Luulen, mutta varmaksi en voi sanoa, että onnistuin siirtämään aivoni alfa-tilaan niin että pysyin kokemuksen aikana tietoisena. Tunsin kuinka veri kiersi ympäri kehoani ja kuulin asuntoni sähkölaitteiden surinan, vesi- ja ilmastointiputkien suhinan, runkoäänet ja kaupungin kaukaisen kohinan. Ajattelin, että esimerkiksi kuuloyliherkän autistisen lapsen elämän täytyy olla todella vaikeaa, jos hän hahmottaa koko ajan kaikki ympäristönsä äänet niitä millään lailla valikoimatta. Visuaalisuutta korostava kulttuurimme ei ymmärrä sellaista ihmistä, jonka elämä on täynnä kuuloärsykkeitä.
Aikani oltuani aloin kuulla musiikkia, tai musikaalisia ääniä, joiden lähde oli oma mielikuvitukseni tai hermostoni, miten vain. Tunsin kutinaa ja kuumotusta siinä kohden otsaani, jossa ns. kolmas silmä myytin mukaan sijaitsee. Kokemus oli melko voimakas, koska tänäänkin minulla on ollut hetkiä, joina olen tuntenut ihmisen näkökulman riittämättömyyden ja toisaalta tahattoman itsepetoksen. Emme pääse helposti olemuksemme ulkopuolelle. Se että olemme ihmisiä tekee meidät sokeaksi sille, ettei suurin osa tämän maailmankaikkeuden ilmiöistä ole ihmisen ilmiöitä, vaan korkeintaan kaukaista sukua meille. Ihmiskunnan ulkopuolinen kaaos on suurempi kuin ihmiskunnan sisällä hallitseva kaaos, jota voimme edes periaatteessa järjestää ja hallita.
Meditaatiokokemus oli mielenkiintoinen. Sen pukeminen sanoiksi on kuitenkin hyvin vaikeaa, koska se on luonteeltaan hyvin henkilökohtainen, eikä sitä voi ymmärtää kuin toinen ihminen, joka on kokenut jotain samanlaista. Moni säntää kokemuksineen johtopäätöksiin. Niin kuin ne jo aiemmin parjaamani homeopaatit, jotka ovat tehneet varmasti oikeita ja paikkansapitäviä havaintoja uskontoaan harjoittaessaan, mutta johtopäätöksensä niistä ovat todennäköisesti aivan vääriä. Hahnemannin aikaan materian järjestäytymistä oltiin vasta alettu tutkia ja hänellä ei ollut käytössään nykytieteen menetelmiä ja havaintoja. On helppo väistää tämä huomio sanomalla, että nykyaikainen tutkimuskin antaa tietoa vain elämänvoiman aiheuttamista ilmiöistä, eikä itse elämänvoimasta, mikä voi olla tottakin. Kuitenkin tämän pitäisi johtaa homeopatien periaatteiden kriittiseen tarkasteluun ja uusien johtopäätösten tekemiseen, muuten kyse on vain dogmasta, jossa ajattelu ja havainnointi kielletään, koska ne ovat ristiriidassa vanhojen auktoriteettien puutteellisten tietojen kanssa. Sen sijaan että pioneerien ajatuksia kirkastettaisiin ja niille tehtäisiin kunniaa jatkamalla niiden viitoittamalla tiellä pidemmälle, ne nostetaan epäjumalankuviksi jalustalle pölyttymään. On helpompi palvoa muuttumattomia pyhiä kirjoituksia, kuin ottaa vastaan maailmassa vallitseva epävarmuus.
Samalla tavalla meditaation tuomien kokemuksien päälle liimataan helposti uskontojen kuvastoa ja aletaan seurata guruja ja henkisiä opettajia, ikään kuin heidän palvomisensa veisi ketään lähemmäs itsensä tai maailman oivaltamista.
Henkinen tie on aina henkilökohtainen. Kukaan muu ei voi sitä puolestasi kulkea.
