Asanajumpan sivuvaikutuksia

Aloin joitain vuosia sitten kiinnostua joogasta. Olen lähes koko tietoisen elämäni ajan ollut kiinnostunut yliluonnollisesta ja rajatiedosta. Jaottelen ensimmäiseen kategoriaan asiat joita ei voi selittää ja jälkimmäiseen asiat jotka voi selittää, mutta joiden selitys haastaa arkikokemuksen logiikan. Ensimmäisiä olen kokenut vähemmän, mutta olen silti, jälkimmäisiä enemmän. Rajatieto, josta voin sanoa jotain jopa ymmärtäväni on qi-energiaan perustuva hahmottaminen ihmisen toiminnasta. Siitä en ala kuitenkaan sen enempää turinoimaan, koska harppaus maailmankuvassa on liian suuri, jotta voisin pelkillä teksteillä sitä valottaa. Tehokkain keino on antaa ihmiselle maistiainen ilmiöstä ja selittää vasta sitten, esimerkiksi avaamalla tukkoinen niska akupainannalla. Sellaista ei voi oikein ymmärtää, mistä ei ole kokemusta.

Jooga on asia, joka on kiinnostanut minua jonkin aikaa. Tiedän sen olevan tehokas kuntoilumuoto, joka säilyttää liikkuvuuden ja parantaa kehon koordinaatiota, kun ikä tekee vääjäämätöntä tehtäväänsä. Olen opiskellut asanoita kirjoista ja videoilta, joka on joogaa gurujen oppien mukaan harrastavien ystävieni mukaan täysin väärin toimittu. Pohjana kokeiluilleni on miltei kaksi vuosikymmentä itämaisia kamppailulajeja, niiden hengitys-, meditaatio- ja energiaharjoituksia. Diippii shittii, siis.
Viime aikoina jooga, sen lisäksi että olen oppinut ehkä tekemään asanat paremmin, on aiheuttanut erikoisia kokemuksia. Toisinaan pääsen joogaamalla samaan mielentilaan, kuin kamppailuharjoituksilla. Sellaiseen rentoon valppauteen, jossa mieli rekisteröi kaikkea ympärillä ja kehossa tapahtuvaa, pysähtymättä mihinkään. On ollut hauska huomata, että asanajumppa on välillä johtanut jopa muuntuneisiin tietoisuuden tiloihin.

Jooga on ilmeisesti suunniteltu haastamaan käsityksemme siitä ketä ja mitä olemme. Asanajumpallakin saavuttaa hetkittäin erikoisen tunteen siitä, että on jollain tavalla yhtä koko luomakunnan kanssa. Huono puoli tässä joogan ja meditaation tuomassa herkistymisessä on se, että sopeutuminen maailmaan, jossa juostaan sokeina kohti jyrkännettä, ei muutu yhtään helpommaksi.