Löysin sattumalta (jos niin voi sanoa) jo tästä ajasta ikuisuuteen siirtyneen Tapio Kaitaharjun artikkelin "vuorovaikutus näkymättömien tasojen kanssa". Kannattaa lukea. Olin yllättynyt, että Kaitaharjun tekstejä ylipäätään löytyy netistä, sillä hänen tuotantonsa taisi olla enimmäkseen kirjallista. Niin ikään suurin osa Kaitaharjusta itsestään kirjoitettu nettiaineisto on hyödytyöntä. Kirjoittajat ovat tarkoittaneet hyvää, mutta sortuneet samaan virheeseen, jonka jo Nietzche purevasti paljasti: moni sekoittaa vetensä, jotta se näyttäisi syvemmältä.
Myös skepsiksen määritelmä kanavoinnista on osuva, vaikka he usein ovatkin liiankin intomielisesti todistamassa kaikkea ja kaikkia olemattomiksi. On viisasta pysytellä tosiasioissa, mutta hölmöyttä sulkea silmänsä mahdollisuuksilta. Oman ongelmansa muodostaa sekin, että sanat ovat pieniä ja välittävät merkityksen ihmiseltä toiselle vain vaivoin. Se mitä me ihmiset olemme ei ole ilmaistavissa suorin sanoin, ei loogisella retoriikalla eikä abstraktilla matematiikalla, joka tuntee vain itsensä muttei mitään muuta. Ihmisten väliset ja ihmisten sisäiset ilmiöt ovat pehmeitä, alati liikkeessä ja ala-arvoisen huonosti standardisoituja.
Tähän pitäisi jotain sanoa, mutta jätän sanomatta.
Orjallisuus käsittämättömien valo-olentojen edessä on silti vain orjallisuutta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment