Stuart Hameroff, kvanttitietoisuus ja minun vilkas mielikuvitukseni

Viime aikoina olen harjoittanut aika paljon erästä qi gongin muotoa, zhan zhuangia tai seisomameditaatiota. Kyseessä on hämäävän yksinkertainen harjoitus, olen opetellut sitä kirjoista, mutta vasta muuman kuukauden ajan minulla on ollut opettaja. Opettajiakin on toki erilaisia, jotkin opetuslinjat ovat pidemmälle vesittyneet kuin toiset, mutta tässä tapauksessa voisin sanoa että minulla on ollut ilo ja kunnia tutustua ei vain yhteen vaan peräti kahteen opettajaan, joilla on kontakti perinteiseen opetuslinjaan ja sen kautta muinaisiin taolaisiin oppineisiin.
Ennen kuin alan leijailla omilla saavutuksillani, menen itse asiaan. Olen miettinyt tietoisuutta ja koska maailman kaikki tieto on internetissä, googlasin tutkimusta, josta ohimennen jossain kuulin. Stuart Hameroff on anestesiologi, joka on tutkinut tietoisuutta. Virkistäväksi hänen lähestymistapansa tekee se, että vaikka hänet saa luultavasti kärrätä pakkopaidassa newage-osastolle, hän perustelee teoriansa ja sen lisäksi hänen teoriansa tietoisuuden kvanttiluonteesta jopa ennustaa mitattavissa olevia ilmiöitä, jotka todella tapahtuvat aivoissamme. Tosin vastauksessaan erääseen kritiikkiin hän myöntää itsekin, ettei mikään hänen teoriansa ennustama ilmiö osoita suoraan, että tietoisuus olisi kvantti-ilmiö, mutta ne osoittavat sen, että hän ei ole täysin väärässäkään. Nykyinen tieteellinen tietohan ei selitä sitä miten tietoisuus aivoissa syntyy, vaikka aivotoimintaa osataankin jo mitata paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Sitten kun ollaan puhuttu uskottavasta uskomattoman tutkimisesta, on aika lyödä asia aivan läskiksi. Tämä henkilökohtaisen tietoisuuteni tutkimuskeskus, ja ei en käytä huumeita, on välillä pohtinut myös syntyjä syviä. Sillä qi gong tekee jotain omituista tietoisuudelle. Mitä pidemmän aikaa sitä harjoittaa, sitä enemmän alan pikkuhiljaa uskoa että esimerkiksi Sun Lutangin kirjaamissa mystisissä tapauksissa saattaa olla jotain perää. Ehkä voisi olla niin, että oikein harjoitettuna tietoisuus on mahdollista palauttaa johonkin suurempaan kosmiseen tietoisuuteen ja sitä kautta kasvaa olennoksi, joka jonain päivänä jättää tämän maallisen vaelluksen jatkaakseen olemassaoloa korkeammalle tasolle kultivoineena henkiolentona.

Kristinuskon maailmankuva ja ylipäätään uskontojen edellyttämä sokea usko on minulle hiukan vieras ilmiö. En pysty sellaista harjoittamaan, paitsi ehkä siinä tilanteessa jos aseella uhattaisiin ja silloinkin vakaumukseni olisi pinnallinen ja todennäköisesti jokin vääräuskoisia valvova taho keksisi sen myös. Myönnän siis olevani mystikko, joka uskoo että maailmankaikkeuden järjestys on mahdollista kokea henkilökohtaisesti ja se minkä tietämättömät tulkitsevat jumalaksi onkin jotain muuta paljon oudompaa mihin pyhät ilmoitukset lammaslaumojaan valmistelevat. Entä jos olisikin niin, että maaginen maailmankuva, jossa ihmisen henki on paljon vapaampi päättämään omasta kohtalostaan pitääkin paikkansa? Entä jos onkin niin, että elämämme aikana tekemämme teot todella vaikuttavat siihen millainen on osamme kuoleman jälkeen? Että oikealla tavalla elämällä voimme vapauttaa itsemme sekä ajan että paikan kahleista jo eläessämme, niin että kuolemastakin tulee vain ovi josta voi kulkea miten haluaa.

Luin hauskan vertauksen tietoisuudelle, että se on kuin valo joka meistä hohtaa ja havaitsemme vain ne asiat joita tietoisuutemme valaisee ja jotka kykynemme käsittämään. Kehittyneempi tietoisuus valaisee enemmän ja havaitsee enemmän, vaikka maailma jota se tarkkailee on tästämälleen sama kuin se minkä muutkin näkevät. Markus Aurelius sanoi, että hengenvoimia on joka puolella läsnä yhtä paljon kuin ilmaa hengitettäväksi, että ihminen jolla on täysin kehittynyt ajattelukyky pystyy tilanteessa kuin tilanteessa tekemään siitä luotettavan arvion ja toimii luontaisten kykyjensä avulla parhaalla itselleen mahdollisella tavalla. Tietoa ilman tietämistä tavallaan.

Tällaiset pohdinnat tuppaavat jäämään kesken ja niin käy nytkin. Ei minulla ole mitään sellaista tietoa tai oivallusta, että voisin mitään varmaksi väittää tai edes arvailla oikein. Saattaahan se olla niinkin, että kun tämän biologinen tietokone viimeisen kerran tilttaa, homma on sitä myöten selvä ja aineen on aika hajaantua osaksi energian loputonta kiertokulkua.