On se vaan kumma

Sitä minä vain mietin tässä, että kansainvälisen kilpailukyvyn ja talouskasvun nimissä halutaan vanhukset ja lapset työputkeen hinnalla millä hyvänsä ja hamaan hautaan asti. Porvarien kyyniset lauseet ajavat välttämättömyytenä politiikkaa, jossa inhimillisyys ja ihmisyys tahallaan unohdetaan.
Pitäisi saada luotua kotimaista halpatyövoimaa, että olisi kansainvälistä kilpailukykyä. Muuten viedään tehtaat Kiinaan, missä työläistoveri näpertää kasaan kännyköitä ympäri vuorokauden nappipalkalla.
Välillä mietin, että onko talouskasvu ja kansainvälinen kilpailukyky tosiaan sen arvoista?

Emme me ihmiset muuta tahdo kuin elättää lapsemme ja elää itse tavalla jonka itsellemme valitsemme. Se on ollut ennenkin mahdollista ja sen pitäisi olla vieläkin.

Yli 100 000 euroa vuodessa tienaavat ruikuttavat siitä miten heidän ansaituihin tuloihinsa ei saa kajota. Tein viime vuoden 10 -12 tuntista työpäivää ja parhaimmillaan kahta työtä yhtä aikaa. Tienasin reippaat 20 000 euroa. Toinen vaihtoehto olisi ollut olla tienaamatta mitään. Samaan aikaan optiomiljonääri ja velkakeinottelulla rikastunut pankkiiri istuvat kirstunsa päällä ja sanovat minua yhteiskunnan loiseksi. Pienituloiseksi, jolla ei ole ihmisarvoakaan.

Tässä maassa on meneillään omituinen kyynistyminen. Sydänten koveneminen. Jokin outo tauti leviää keskuudessamme. Se tekee meidät itsekkäiksi, ahneiksi, julmiksi toisillemme.

Olen katkera ja surullinen, koska tähän on tultu. Ihmiset halusivat meille pankkiirin jopa presidentiksi.

Sanokaa minun sanoneen, tästä ei hyvä seuraa.