Aloitin aikoinaan transhumanismi- ja teknologia-aiheisen blogin kirjoittamisen, mutta sen rinnalla mielessäni pyöri ajatuksia, jotka eivät suoraan liittyneet teknologiaan tai humanismiin. Minulla on luonteessani himpun verran mystikkoa ja halusin erottaa ne asiat muista kiinnostukseni kohteista.
Näyttää siltä, että ainakin katselukertojen perusteella tästä blogista on tullut alkuperäistä luetumpi. Kiitoksia siitä.
Tällä hetkellä työt ovat vieneet aikaa blogien kirjoittamiselta. Henkensä pitimiksi pitää joskus tehdä muutakin kuin vain kirjoittaa ja lukea.
Monday, April 30, 2012
Monday, April 16, 2012
Synnintunto hukkuu kosmokseen
Symphony of science on miellyttävä kooste tiedemiesten visioista ihan mukiinmenevän musiikin säestyksellä. Itse en välitä konemusiikistakaan, mutta viisaat sanat saavat sielun rauhoittumaan. Ja uskonnottomien materialistien tyyliin jatkan, etten usko sieluun tyhjentävänä määritelmänä millekään Silti minusta on hauska kutsua sisäistä tunnetta minuuteni jatkumosta sieluksi, kun tiede on herättänyt minussa yhteenkuuluvuuden tunteen jonkin itseäni suuremman kanssa.
Vain tiede yksin ja avoimien mielien ponnistelu sen ymmärtämiseksi keitä olemme, missä ja miksi, herättää minussa toiveen siitä että ihmiskunta on ehkä tulevaisuuden arvoinen. Uskonnot ja uskomukset, salaliittoteoriat ja syövän lailla levinneet pederastipastoreita suojelevat uskonlahkot eivät saa ymmärrystä. Liturgiat ja ihmisten ylimielinen usko johonkin itsensä yliluonnolliseen jatkeeseen unohtuvat, kun katson tähtikirkkaana yönä taivaalle ja yritän nähdä siellä jotain mitä en osaa selittää. Tunnen hiukan fysiikkaa, pikkuisen tähtitiedettä ja maistiaisen verran avioniikkaa ja meteorologiaa. Tiedän muinaisia taruja ja maanviljelijäesi-isieni viisautta. Siihen päälle minulla on kolmen lyhyen vuosikymmenen kokemus itsenäni olemisesta ja tämän ajassa ja tilassa rajallisen olennon kautta maailman hahmottamisesta.
Katson tähtikirkkaana yönä taivaalle, enkä tiedä mistään mitään.
Toisinaan minusta tuntuu, että jokainen kolkka tässä maailmassa ja jokainen päivä kätkee sisäänsä mysteerin. Vaikka päivittäin jotkin rutiinit, henkilökohtaiset projektit ja vähäpätöiset kiireet toistuvat samanlaisina, on samanlaisuus vain mielen luoma illuusio. Kun on hereillä, ei ole mitään tuttua eikä mikään ole koskaan samanlaista. Jokainen hetki on luo itsensä uudelleen ja me muutumme sen mukana.
Tärkeät ihmiset, tärkeine autoineen ja tärkeine puhelimineen juoksevat läpi elämänsä rahan perässä. He käyttävät statussymboleihin sen mitä ansaitsevat. Rehkivät, rälläävät, kuolevat ja unohtuvat. Raha on joutavaa. Tieto ja ihmiskunnan edistys, siinä vasta jotain tavoittelemisen arvoista. Olemme universumin tapa kokea itsensä, olemassaolollamme on merkitystä ja meillä on mahdollisuus kehittää hyvyyttä ja toteuttaa hyödyntämätön potentiaalimme. Jos vain koskaan voimme kehittyä primitiivisestä ahneudesta ja alhaisuudesta eteenpäin.
Vain tiede yksin ja avoimien mielien ponnistelu sen ymmärtämiseksi keitä olemme, missä ja miksi, herättää minussa toiveen siitä että ihmiskunta on ehkä tulevaisuuden arvoinen. Uskonnot ja uskomukset, salaliittoteoriat ja syövän lailla levinneet pederastipastoreita suojelevat uskonlahkot eivät saa ymmärrystä. Liturgiat ja ihmisten ylimielinen usko johonkin itsensä yliluonnolliseen jatkeeseen unohtuvat, kun katson tähtikirkkaana yönä taivaalle ja yritän nähdä siellä jotain mitä en osaa selittää. Tunnen hiukan fysiikkaa, pikkuisen tähtitiedettä ja maistiaisen verran avioniikkaa ja meteorologiaa. Tiedän muinaisia taruja ja maanviljelijäesi-isieni viisautta. Siihen päälle minulla on kolmen lyhyen vuosikymmenen kokemus itsenäni olemisesta ja tämän ajassa ja tilassa rajallisen olennon kautta maailman hahmottamisesta.
Katson tähtikirkkaana yönä taivaalle, enkä tiedä mistään mitään.
Toisinaan minusta tuntuu, että jokainen kolkka tässä maailmassa ja jokainen päivä kätkee sisäänsä mysteerin. Vaikka päivittäin jotkin rutiinit, henkilökohtaiset projektit ja vähäpätöiset kiireet toistuvat samanlaisina, on samanlaisuus vain mielen luoma illuusio. Kun on hereillä, ei ole mitään tuttua eikä mikään ole koskaan samanlaista. Jokainen hetki on luo itsensä uudelleen ja me muutumme sen mukana.
Tärkeät ihmiset, tärkeine autoineen ja tärkeine puhelimineen juoksevat läpi elämänsä rahan perässä. He käyttävät statussymboleihin sen mitä ansaitsevat. Rehkivät, rälläävät, kuolevat ja unohtuvat. Raha on joutavaa. Tieto ja ihmiskunnan edistys, siinä vasta jotain tavoittelemisen arvoista. Olemme universumin tapa kokea itsensä, olemassaolollamme on merkitystä ja meillä on mahdollisuus kehittää hyvyyttä ja toteuttaa hyödyntämätön potentiaalimme. Jos vain koskaan voimme kehittyä primitiivisestä ahneudesta ja alhaisuudesta eteenpäin.
Subscribe to:
Posts (Atom)