Vihan vimmalla

Työelämässä edes jonkin verran olleet tietävät, että joka työpaikalla on se yksi tyyppi, joka marisee enemmän kuin tekee töitä, joka kiroilee jatkuvasti, haukkuu esimiehensä ja työtoverinsa (yleensä selän takana) ja yleisesti itkee ja valittaa maailman pahuutta ja huonoutta, joka on yleensä kokonaan jonkun toisen vika. En kuitenkaan aio puhua huonosta työilmapiiristä, vaan siitä miten paljon asenne vaikuttaa siihen miten hyvää tai huonoa elämää viettää.
Olen yrittänyt tehdä positiivisesta ajattelusta itselleni tavan. Toisinaan se onnistuu, toisinaan ei, mutta pääasia on että yritän parhaani mukaan käsitellä pahat ajatukset rakentavasti pois päiväjärjestyksestä ja nähdä asioissa valoisat puolet. Positiivisen ajattelun hyvä vaikutus terveyteen ja omaan tehokkuuteen on yleisesti tiedossa. Toki huonoja asioita tapahtuu positiivisesti ajattelevillekin ihmisille, mutta he pääsevät niistä yli ja jatkavat elämäänsä niistä huolimatta.

Jotkut eivät osaa käsitellä tuntemuksiaan rakentavasti. He mieluummin voimaannuttavat itsensä vihalla ja toimivat ajattelematta seurauksia. Ongelma, joka raivokohtauksen aiheutti, ei yleensä poistu ja usein raivoaminen luo ihan uusia ongelmia. Sävyisä ihminen, joka yrittää puhua raivopäälle järkeä ei saa paljon aikaan. Raivopää ei kuuntele eikä ajattele ennen kuin on liian myöhäistä.

Sitä toivoisi, että voisi elää maailmassa, jossa kenenkään ei tarvitsisi turvautua vihaan ja väkivaltaan. Viha luo ongelmia, yhteistyö ja harkinta ratkaisevat niitä.

Poissa silmistä, poissa mielistä

Ylevistä aatteista huolimatta tunnun aina toisinaan päätyvän työskentelemään sellaisissa tehtävissä, joissa pääsee siivoilemaan ihmisten roskia. Päälimmäinen huomio on aina, että ihmiset heittävät pois tai hukkaavat kaikenlaista. Olen löytänyt tienposkilta muun muassa kahdet housut, vieläpä sellaiseen vuodenaikaan, kun jalkoja paleltaan välihousujenkin kanssa. Alkoholilla on saattanut olla osuutta asiaan. Kaljapullot, niiden korkit ja kaljapullojen sirpaleet ovat yleisimpiä hukattuja asioita. Lasinsiruja löytyy lähes joka paikasta, vaikkapa lasten leikkikentiltä.

En ala moralisoida sotkemisen jumalattomuutta ja kauheutta, vaikka onhan se molempia. Sen sijaan tahdon tuoda esiin ajatuksen, että joku siivoaa jälkesi. Jossain tuolla ulkona on ihmisiä, jotka miettivät työtään tehdessään, että millaisia ihmisiä he saavat kiittää euroista taskussaan.

Sitaatti

"En ole uskovainen - jumalan kiitos!"
- Juice Leskinen