Räjähdysmäinen muutos

Eksponentiaalisesta kasvusta puhutaan monessa yhteydessä, pyramidihuijarit käyttävät sitä uhrejaan sumuttaakseen ja joskus ihmispopulaation kasvuvauhtia kuvataan eksponentiaalista käyrää esittävillä kuvaajilla. Mooren lain mukainen prosessoritehon tuplaantuminen joka toinen vuosi on ollut käynnissä jo yli kolmekymmentä vuotta ja se on tuonut mukanaan kokonaan uuden tieteenalan, tietojen käsittelyn. Tämä on kuitenkin jo yleistietoa ja pikkuhiljaa siirtymässä historiankirjoihin, sillä nykyaikana perinteinen historiankirjotus on edelleen voimissaan, sillä liha-aivat eivät välttämättä ensimmäisenä poimi nykyään meneillään olevaa nopeaa muutosta.

Vielä 15-vuotta sitten ihmiskunnan teknologinen edistys oli muutaman avainhenkilön käsissä. Ihmiset joilla oli oikea sukutausta, oikea koulutus ja oikeat työkalut kykenivät tekemään uusia keksintöjä, jotka yleistyivät tai olivat yleistymättä. Nykypäivänä teknologia ja tieto on useampien ihmisten saatavilla ja tulevaisuudessa tiedonkäsittelytieteiden hedelmät alkanevat mahdollistaa myös myös sellaisen tiedon hyödyntämisen, joka ennen oli vain asiantuntijoiden hallussa. Ihmiskunnan älykkyys on kasvamassa, vaikka akateemiset fossiilit, jotka eivät tahdo luopua asemastaan tiedon portinvartijoina, eivät suostu myöntämään sitä. Hyvin suuri osa ihmisistä on älykkäämpiä kuin kuvittelevat olevansa ja nykyään yhä useammalla on mahdollisuus kehittää tuota synnyinlahjana saatua älyä eteenpäin.

Populaaritieteen julkaisuja lukiessa törmää usein tutkijoiden kommenttiin "en olisi uskonut, että se tapahtuu näin nopeasti". Vaikka historiankirjoistakin on luettavissa, että tieteen ja teknologian kehitys, jonka voisi laskea alkaneen maanviljelyksestä 10 000 vuotta sitten, on kantanut nykyiset hedelmänsä viimeisen 300:n vuoden aikana ja maailmaa muuttanut tietotekniikka on viimeisen 30:n vuoden satoa. Maailma on muuttunut tunnistamattomaksi nykyisen aikuissukupolven isovanhempien ajoista ja muuttuu edelleen. Seuraava sukupolvi ihmettelee miten nykyinen pystyi elämään alkeellisissa oloissa, käytännössä ilman teknologiaa.

Jumalaa tuskin on olemassa, mitä sitten?

Otsikko tässä postissa on häpeämätöntä hakukoneosumien kalastelua, sillä minulla on tästä asiasta käytävään keskusteluun sanottavaa. Vapaa-ajattelijoiden bussinkylkikampanja on herättänyt kiinnostusta mediassa ja vapaa-ajattelijat ovat identifioineet itsensä uskonnottomiksi, mikä toimittajien käytössä muodostunee pian synonyymiksi ateistille. Meitä uskonnottomia on kuitenkin moneen lähtöön ja uskallan jopa väittää, että suurin osa meistä kuuluu muodollisesti vielä kirkkoon, vaikkei sen oppi tai käytönnöt millään muulla kuin kulttuuriperintöömme kuuluvin tavoin heidän elämässään näy.

Itse olen uskonnoton, olen ollut jo useita vuosia. Elän uskonnottomassa perheessä, kuitenkin yhteiskunnassa jossa uskonnollisuus on vallitsevaa. En ole astunut papin eteen mennessäni naimisiin tai lapsiani kastaakseni. Uskonnottomilla ei ole vastaavaa yhteisöä tai tarvetta järjestäytyä kuin uskonnollisilla. Meillä on maallinen organisaatio ja omat sosiaaliset verkostomme, jotka hoitavat niitä toimia joita kehittymättöminä aikoina hoisivat varakkaat kirkot omien tarkoitusperiensä vuoksi.

Vapaa-ajattelijat saavat minun puolestani olla hekin uskonnottomia, mutta sen verran mitä olen ollut heidän kanssaan tekemisissä, en välitä tulla itse millään tavalla vapaa-ajattelijoihin yhdistetyksi. Olkaa te, vapaa-ajattelijat, sekulaareja humanisteja se sopii akateemisiin ajatusleikkeihinne paremmin leimaksi. Minun elämässäni uskonnottomuus ei liity väittelyihin tai tutkintojen suorittamiseen. Se on osa maailmankuvani muodostavia rajoja.

En ole myöskään agnostikko, koska kysymys jumalten olemassaolosta ei ole minulle millään tasolla ajankohtainen tai tärkeä. Enemmän kyse on siitä, että perustan elämäni siihen mitä itse havaitsen ja koen ja omista kokemuksistani vetämiini johtopäätöksiin, enkä siihen että joku ihminen tai kirjoitus kertoo minulle mitä pitäisi havaita, tuntea, ajatella ja kokea.

Tahdon jatkossakin käyttää itsestäni neutraalia ilmaisua uskonnoton, tulematta yhdistetyksi järjestöön jonka toimintaa tai ajatusmaailmaa en jaa tai koe tarpeelliseksi.