Mielikuvien virtaa

Lapsena meillä kaikilla on kyky, jonka suurin osa hukkaa siinä vaiheessa kun ehdollistuu kirjoittamisen ja lukeminen maailmaan. Ennen kielellistä käsitteenmuodostusta meillä kaikilla on eideettinen mieli, kuvamuisti joka kuulemma liittyy oleellisesti sellaisten nerojen kuten Albert Einstein ajattelutapaan. Olen huomannut, että minusta on tullut tylsimys. Aiemmin minulla oli vahva mielikuvitus ja uneni ovat edelleenkin eloisia ja värikkäitä, joskin teemoiltaan vähemmän fantastisia kuin lapsena jolloin otin vaikutteita ihan kaikesta. Mutta kieleni ja mieleni ovat köyhtyneet, sillä päässäni pyörii tätä nykyä vain tylsiä tehtävälistoja, markkinointisuunnitelmia, budjetteja, veroilmoituksen täyttämistä ja muuta tarpeellista mutta kuolettavan tylsää (kyllä, olen yksityisyrittäjä). Ikään kuin elämäni elokuvan valkokangas olisi pimentynyt ja vain tekstitys olisi jäänyt jäljelle.

Mutta tilanne ei ole ollenkaan mahdoton. Sillä kyky mielikuvitukseen ei ole kadonnut lopullisesti. Unet tuntuvat olevan portti takaisin esikäsiteellisen ajattelukyvyn maailmaan. Sillä jo muutaman yön "unijoogan" tai valveunien tavoittelemisen jälkeen kyky hahmottaa maailma tunteen ja välittömien vaikutelmien kautta virkistyy. Asiat alkavat hahmottua näkyinä ja analyyttinen mieli saa taas jotain mitä nakertaa. En ole tullut viisaammaksi enkä sivistyneemmäksi, mutta havaitsen enemmän asioita ja se on yksistään riittävä päämäärä, sillä ihminen joka ei näe maailmaa ympärillään, ei tunne omaa kehoaan eikä ole tietoinen omasta erityislaatuisesta olemassaolostaan, vaipuu helposti kyyniseen apatiaan. On helppo kuvitella, että kaikki on turhaa ja muutamassa vuodessa ihminen ehtii kokea olemassaolon koko kirjon kaikkine vivahteineen.

On erikoista, että vaikka elämme avaruusaikaa ovat tapamme kuin liukuhihna-ajan ihmisillä. Ikään kuin meidän tehtävämme olisi palvella konetta tehtaassa, kunnes tarpeeksi paljon vuosia tulee täyteen, jotta ansaitaan vapaus ennen kuin on aika luopua elämästä. En tiedä onko omakaan elämäni työn puolesta niin hääviä, teen mitä teen sen verran että saan laskut maksettua, ruuan pöytään ja katon pään päälle. Ilman kirjoja ja unia elämäni ei olisi kovin kummoista.