Kasvoissani on uurteita, on ollut jo jonkin aikaa. Ajan virta kovertaa niitä syvemmiksi ja kasvattaa niihin sivuhaaroja. Noista uurteista voi jonain päivänä lukea elämäni tarinan.
Olen tehnyt paljon onnettomia valintoja, kuvitellessani epäonnistumisen olevan kohtaloni. Olen ehkä tyytynyt vähempää kuin olisi pitänyt.
Elämä ei ole vielä ohi. Kasvoni voivat vielä näyttää muultakin kuin surun ja huolien naamiolta, joka peittää kaiken muun tuntemisen alleen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment