Olen viime päivinä ehtinyt taas pitkästä aikaa lukea. Kiireet ovat hellittäneet hetkeksi, tai ehkä olen itse huomaamattani muuttanut arvojärjestystäni. Niin tai näin, olen lehteillyt läpi pari Esko Valtaojan kirjaa "Ihmeitä" ja "Avoin tie". Sivistyneen akateemikon ajatuksia on mukava lukea, varsinkin kun saa huomata että on itsekin samoja asioita pohtinut, joskin oma ulosantini on vaatimattomampi eikä tietopohjani ole ihan yhtä laaja.
En ala tehdä tiivistelmää kirjoista, koska on parempi että jokainen joka niistä kiinnostuu, lukee ne itse ja muodostaa omat mielipiteensä. Utelias kun olen, päätin lainata kirjastosta yliopistojen käyttämän tähtitieteen peruskurssin oppikirjan. Lyhyen lehteilyn jälkeen jouduin toteamaan, että sanonnassa jonka mukaan jokin helppo tehtävä ei ole tähtitiedettä, on perää. Suurin osa peruskurssin matematiikasta olisi jollain tasolla hallittavissa muutaman kurinalaisen opiskelusession ja parin kahvipannullisen jälkeen, mutta siihen en (vielä) halua panostaa.
Oli hauskaa, että professori Valtaoja kertoo kävelyretkistään kirjoissaan. Itse olen myös ollut jo pitkään kävelemisen ystävä. Enkä tarkoita kävelemisellä sellaista tuulipuku päällä viuhtomista sykemittarin piipittäessä niin että kaupungilla sokeat kävelevät punaisia päin. Miellyttävintä kävelyä on kiireetön, pitkä ja ennalta suunnittelematon kävely. Viime yönä (älkää kysykö miksi kävelin viime yönä, en kerro) kävelin pitkän matkan. Katselin kuuta, kuuntelin lintuja ja ihmettelin itäisen taivaan nopeaa vaalenemista. Välillä pysähdyin venyttelemään ja koko ajan aivoni käsittelivät asioita, joita olen viime aikoina kokenut. Käveleminen ja ajatteleminen tuntuvat olevan yhteydessä toisiinsa, kun keho on kiinni yksinkertaisessa ja taukoamattomassa suorituksessa, ajatus askartelee. On ikävä huomata, että suuri osa omista ajatuksista ja ajattelutavoista on melko hyödyttömiä. Omasta mielestäni keskenkasvuisia.
Nyt kuitenkin tulee asian pihvi. Lukiolaisena tiesin kaikesta kaiken, mutta minulta puuttui tyystin suhteellisuudentaju. Olin kuin Bilbo Reppuli kolossaan, ennen kuin velho ajoi hänet seikkailuun. Suojattuun ja pieneen maailmaani täysin tyytyväinen, syömisen ja nukkumisen mestari. Nykyään minulla on muutama arpi enemmän ja olen hiukan viisastunut, mutta oleellisinta on että enää en tiedäkään kaikkea kaikesta. Päin vastoin niiden asioiden määrä, joita en tiedä tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta.
Mitään ei ole tässä maailmassa täysin lyöty lukkoon. Tulevaisuutta ei voi ennalta tietää ja olemattomien vellominen vie vain terän tämän hetken toimista. Älä kuvittele turhaan tietäväsi kuka tai mikä olet, koska ennenmmin tai myöhemmin, jos teet muutakin kuin surfailet netissä, huomaat tekeväsi asioita, joita et olisi koskaan kuvitellut tekeväsi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment