Aaveita onko heitä

Lueskelin paranormaalin tutkimuksesta, mutta koska aihe on mitä on ei yleisin tarjonta ole varsinaisesti ihan sitä mitä tiedemaailma ymmärtää tutkimuksella. Enemmän on kyse näistä kauhunväristyksiä etsivistä roolipelikerhoista, kuten TAPS, jonka televisiosarja, olikohan jokin ghost hunters tai vastaava, pyäri hetken Suomessakin. Löysin heidän sivuiltaan referaatin mukatieteellisestä selityksestä siitä mitä aaveet ovat.

En edelleenkään aio ottaa vahvasti kantaa siihen onko kyseessä todellinen ilmiö vai jotain minkä me ihmiset kehittelemme keskenämme, kun emme välitä ottaa selvää tarkemmin mitä tapahtuu ja miksi. Koska tuntemani hipit ovat selittäneet minulle myös, että tietoisuutemme on energiaa ja että on tieteellinen tosiasia ettei energia katoa, ei myöskään tietoisuutemme katoa, vaan jää kuolemamme hetkellä pyörimään jonnekin sähkömagneettisena säteilynä.

Mutta kun asia ei vaan ole näin. Energia ei katoa, se on totta, mutta sen olomuoto ja järjestäytyminen muuttuu ihan jatkuvasti. Tietoisuutemme saattaa syntyä siitä kun energia ottaa muodon fyysisenä kehonamme, jonka toiminnasta tunteemme minuudesta ja tietoisuudesta on peräisin. Kuitnekin kun kuolemme tapa jolla energia on järjestäytynyt muuttuu radikaalisti, eikä sillä ole enää luultavasti mitään tekemistä sen olomuodon kanssa, jonka koemme itseksemme. Energia jatkaa kiertokulkuaan toki, siitä osa voi jopa siirtyä muodostamaan uuden ihmisen tai ihmisiä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa kuka Sinä olet. Homma on ehkä yksinkertaisempi ymmärtää veden kiertokulun kautta, vesi muodostaa 70% ihmisen kehosta ja ihminen erittää päivittäin virtsaa. Virtsa käsitellään vedenpuhdistamossa, lasketaan vesistöön ja juodaan uudestaan, mutta ei prosessissa mukana oleva vesi kanna mitään muistoa siitä kenen munuaisten läpi se on kulkenut.

Emme ole niin ihmeellisiä, että meidän käyttämämme energia jotenkin olisi velvoitettu muuttamaan omaa luonnettaan siksi, että me niin haluaisimme. Tässä vaiheessa on siis jo aika selvä, etten usko kuolemattomaan sieluun siinä mielessä, että kyseessä olisi jokin muuttumaton ja ikuinen minuus. Sen sijaan olen kyllä aika varma, että meissä on selvästi mitattava ja havaittava elämänenergia, joka jatkaa olemassaoloaan senkin jälkeen kun me olemme kuolleet.