Suvaitse vaan

Olen päättänyt antaa myönteiselle ajattelulle mahdollisuuden, koska suoraan sanottuna pessimismi ja itsesääli eivät hyödytä ketään. Kun avautuu maailmankaikkeuden mahdollisuuksille, ongelmat eivät katoa, mutta sydän on vapaampi.

Tänään kohtasin ikävän piirteen itsessäni. Kun koen olevani uhattu, primitiivireaktiot ottavat kierroksia, ohittavat aivoni ja saavat minut pörhistämään turkkiani ja esittelemään hampaitani. Syynä oli muuan elämänkoululainen, jolla on pääaineena alkoholi ja sivuaineena kaikki hitaat ja nopeat, mitä laillisia ja laittomia teitä voi hankkia. Näin siis ainakin ensivaikutelmani mukaan.

Tahtoisin ehkä olla myötätuntoinen ja tehdä elämässäni vain vain hyviä asioita, mutta vain ehkä. Toisaalta tahtoisin antaa sisäiselle apinalleni vapaat kädet tehdä tuollaisille uhkaavasti käyttäytyville penteleille mitä sille mahtaa mieleen tulla.

On ikävä tunne, kun ruumis ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ylevät periaatteet ja jalot pyrkimykset huuhtoutuvat yhdessä adrenaliiniryöpyssä tiehensä. Toisaalta se on myös melko kiehtova tunne, joka houkuttelee antamaan periksi.

Silti elämäni olisi voinut mennä toisin ja saattaisin itse olla elämäntaidoiltani hyvin rajoittunut sekakäyttelijä, jonka elämä on todennäköisesti lyhyt ja ongelmien täyttämä. Ehkä sellaisen ihmisen kohdatessaan on parempi vain pysyä nahoissaan ja muistaa, ettei pelko ole syy antaa alkukantaisille reaktioille valtaa. Vasta aiheellinen pelko on hyvä syy.

Parempi on vain olla ajattelematta ihmisistä aina pahinta, sillä jokaisessa on jotain hyvää. Toiset vain näkevät enemmän vaivaa sen peittääkseen.