Tommy Tabermann, kiitos sinulle

Eksyin Tommy Tabemannin kotisivuille, hänen tarinansa siitä miten kirjat syntyvät on lukemisen arvoinen. En ala Tabermannista puhua sen enempää, koska hän osaa itse tehdä sen paremmin. Syy siihen miksi ylipäätään aloitin, oli se että minulle tuli tunne että olisi kirjoitettava jotain kiitokseksi siitä, että sain lukea sen mitä luin.

On oma julkinen salaisuuteni, että tunsin aikoinaan halua ryhtyä kirjailijaksi ja toivoin voivani kirjoittaa runoja, jotka herättäisivät lukijoissaan samaa ihastusta maailman kauneuden edessä, jota itse tunsin silloin. Mutta helmasyntejäni ovat olleet pelkuruus, itsesääli enkä ole uskaltanut täysin heittäytyä kokemaan sitä maailmaa, joka oli suuruudenhullujen tavoitteideni kohde. Courage oli kirja, joka sattui mukaani kirjaston poistomyynnistä, kun suoritin siviilipalvelustani. Silloin löysin sen Tabermannin, joka puhutteli minua, sillä en ole koskaan ollut naistenmies, eikä minusta sellaista tulekaan. Olen kuitenkin mies, joka ei ole koskaan oikein sopinut kulkemaan kenenkään muun tietä kuin omaansa ja jos olisin julkisuudenkipeämpi ja kovapäisempi, minusta olisivat kuulleet jo kaikki.

Koskaan ei ole myöhäistä rakastua maailmaan uudelleen ja karistaa vuosien aikana niskoilleen kasaantuneita luutuneita ajatuksia ja tapoja. Sillä olen liian kauan piilotellut sitä mikä olen ja tyytynyt olemaan vähemmän. Olen kohtaamassa maailmaa uudella päättäväisyydellä ja toivon todella, ettei ole liian myöhäistä ottaa maailmasta pitävä niskalenkki ja tehdä viimein sitä mitä tahdon tehdä, eikä sitä mitä minun odotetaan tekevän.